12. toukokuuta 2020

Miten minusta tuli sähköpyöräilijä

Vaikka tämän blogin pääaihe on juoksu, näyttelee isoa roolia liikunnallisen elämäntapani ylläpidossa myös sähköpyöräily. Oikeastaan palasin lenkkareihin osin myös siitä syystä, että yhtäkkiä sähköpyörän selässä taitetun arkiliikunnan määrä romahti elämän keskityttyä koronan myötä yhteen sijaintiin.

Sähköpyöräilytarinani alkaa jo oikeastaan vuodesta 2016. Tuolloin siirryin opiskelemaan 250 km päästä kotoa kuuden kilometrin päähän. Olin jo kesän pyöräillyt matkani tuolloiseen työpaikkaani reilun 10 km päähän Nishikillä, joka on yhtä vanha kuin allekirjoittanut ja jonka tarakalla on tullut matkattua lapsena. Halusin jatkaa pyöräilyä, mutta vaihtaa pyörän sellaiseen, jonka varastetuksi tuleminen ei harmittaisi.

XXL:n syysalennuksista hain mukaani häthätää 200 e maksaneen halpapyörän, joka sopi erinomaisesti tähän tarkoitukseen. Matkani aloin taittamaan ihan tavallisissa arkivaatteissa, myös töihin saakka polkiessa. Talven aikana kuljin tuolloin vielä pitkälti autolla, sillä talvipyöräily ei tuntunut kurantilta vaihtoehdolta.

Pyöräilykilometrejä kertyi kiitettävästi, mutten koskaan kokenut jääväni vauhdeissa jälkeen PK-seudun pyöräbaanoilla painaessa, joten en kokenut tarpeelliseksi päivittää pyörää. Kuitenkin matkojen kasvaessa kun yhtäkkiä syksyllä 2017 piti käydä toisella yliopiston kampuksella, vaihdoin polkimet klossillisiin ja hommasin jostain syksyn poistomyynneistä tarralliset pyöräilykengät. Ja taas päästiin lujaa, eikä ilmassa ollut merkkejä, että olisin "kasvanut ulos" 200 euron halpapyörästäni. 

Noihin aikoihin avomieheni kuitenkin alkoi innostumaan sähköpyöristä ja keväällä 2018 rakensi oman cyclocrossinsa runkoon ensimmäisen kokeeksi. Pyörän valmistuttua alkoi puolen vuoden suostuttelu, että minunkin pitäisi kokeilla. Missään vaiheessa järkeväksi ei kuitenkaan tuossa vaiheessa nähty ostaa kaupan valmispyörää, sillä itse rakentamalla sai tuolloin sillä halvan sähköpyörän n. 1000 euron investoinnilla itse tekemällä ainakin tuplasti kalliimman pyörän speksit. Eli napamoottorin sijaan keskimoottorin, peruspyörää suuremman akun ja etujousitetun pyörän.

Sähköpyörä talvikaudella nastarenkaat alla.
Aika pitkään jaksoin himmailla tätä hanketta. Tässä välissä avomies rakensi itselleen jo fatbikesta sähköpyörän. Ensimmäinen merkki oman selkärankani katkeamisesta nähtiin kuitenkin jälleen XXL:n syysaleissa, jollon heidän (edelleen vuosittainen) tarjouksensa Meridan Crossway Strikerista sai taipumaan uuden pyörän ostoon. Vanhan pyörän komponentit kun eivät olisi välttämättä kestäneet sähköpyörän kuormitusta. Tällä kertaa pyörään investoitiin jo huikeat 350 euroa. 

Otin pyörän heti ajoon, vaikka sähköpyörän rakennuskomponentteja ei oltu vielä tilattu. Sähköpyöräprojekti olisi voinut melkein jo tyssätä tähän, sillä uuden Meridani selkään hypätessä ymmärsin kuinka pyörällä ja pyörällä on halpa-kategoriassakin eroja. Leikkasin työ- ja koulumatka-ajoistani parhaimmillaan jopa minuutteja pois kun uusi pyörä rullasi paremmin, vaikken vaihtanut edes klossipolkimia.


Marraskuussa 2018 allani oli kuitenkin sähköistetty Merida. Tästä alkoivat yhteiset pitkät pyöräretket ja pyöräilykausi oli jatkumassa läpi talven. Pieni katko tuli heti ensimmäisenä talvena kun yksi akun kennoista purkautui, eikä akku näin ottanut sellaisenaan latausta vastaan, mutta saimme takuuna uuden. Pyörän selkään ehdittiin palaamaan vielä nastarengaskaudella ja paluu oli kuin onnen päivä. Nyt katkotonta pyöräilykautta on jatkunut jo yli vuoden.

Onko sähköpyöräily kallista ja paljon sähköpyöräilen?


Kuljen sähköpyörällä oikeastaan kaiken arkiajoni kodin, yliopiston ja työpaikan välillä. Ajoa kertyy 15-30km päivässä. Vasta katsoin Polar Flow:sta, että vuodelle 2020 kilometrejä on koronasta huolimatta kertynyt jo noin 1000. Meillä on kyllä myös auto, sillä pitkän matkan ajoa kertyy autolla 15-30tkm vuodessa vaikka auto seisookin maanantaista perjantaihin parkkipaikalla.

Ympärivuotinen pyöräily ei itse pyörän lisäksi ole vaatinut varsinaisia kalliita investointeja. Omaan "hieman" ylispeksatun pyöräni rakentamiseen kului rungon lisäksi n. 1000 euroa. Moottori tuli avomiehen cyclocrossista, mutta senkin arvo on laskettu tuohon arvioon mukaan. Tällä erää ei ole vielä ajankohtaista päivittää pyörää, sillä nykyinen ei ole vielä tiensä päässä ja teknologia kehittyy kovaa vauhtia, joten vain paremman teknologian takia ei kannata vielä päivittää. (Eikä se olisi muutenkaan kestävä valinta.) Lisäksi ajattelin säästää hieman lisää rahaa, sillä avomies varmaan rakentaa seuraavankin, mutta harkintaan on otettu täysjousitetun pyörän rakentaminen.

Ajoin pitkään vuosia vanhoilla ulkoiluvaatteilla ja Everestin vanhalla pyöräilyreppumallilla. Niiden sietokyky tuli kuitenkin vastaan eräänä kaatosateisena päivänä viime syksynä kun yliopistolle saapuessa housut olivat päästäneet kosteutta läpi ja työpuhelin lähti vaihtoon repun pinnoitteen annettua periksi. Tuon jälkeen investoin pitkällisen googlaamisen jälkeen Ortliebin Commuter Daypack Cityyn (n.100-120e) sekä uusiin Everestin sade/kuori/välikausihousuihin (n.60e), joiden vedenpitävyys on 10 000 mm. Todella märän kelin takkina toimii edelleen Lindexin 50e vaaleanpunainen perinteinen (hengittämätön) sadetakki ja jalkineina Tretornin halvat nilkkakumpparit. Kylmän kauden ajoon on Craftin pyöräilyrukkaset ja tarpeen mukaan uusittu kenkiä. 

Olen siis asennoitunut hommaan siten, että mikään keli ei ole este pyörällä liikkumiselle, eikä se ole ollutkaan. Tämä viimeisin talvi on toki ollut helppo kun tiet ovat olleet paljaana lähes katkotta. Kylmän ja märän kelin yhdistelmät on ratkottu siten, että jaloissa on riittävästi sukkia ja sadetakin alla kevytuntsikka. Hyvin on pärjätty.

Miten elämä on muuttunut sähköpyöräilyn myötä?


Isoin muutos on, etten ole julkisten kulkuneuvojen aikataulujen tai autoteiden ruuhkasyklien orja. Sähköpyörällä matkan taittaminen PK-seudulla vie saman ajan kuin julkisilla, ellei vähemmän. Auton lyöminen toki riippuu vuorokaudenajasta, mutta vapauttavinta on vauhtiin vaikuttavien ruuhkien puuttuminen. Toki pyöräreiteilläkin on omat ruuhkansa, enkä niistäkään pidä ja pyrin liikkumaan näidenkin aikojen ulkopuolella. Raivostuttavinta on toiset pyöräilijät, jotka eivät osaa pyöräilijöiden liikennesääntöjä tai muutoin kokevat olevansa niiden yläpuolella niitä noudattaakseen. 

Sähköpyöräily auttaa myös taistelemaan kaamosväsymystä vastaan. Vaikken saa päivittäisistä matkoistani välttämättä joka päivä 100 % aktiivisuustavoitteestani kasaan, niin saa siinä aina kuitenkin sellaisen vähintään vartin happihyppelyn aamuin illoin. Töihin tai luennolle saapuu huomattavasti vähemmän pää kohmeessa aamuisin, vaikka totta kai joskus väsyttää ylitsepääsemättömän paljon. Aamuisin unipöhnä jää kuitenkin kotiin ja iltapäivälläkin on helpompi irrottautua työasioista.

Silloin tällöin saattaa laiskottaa tai pääsen avomiehen kanssa samaa matkaa liikenteeseen hybridikäyttäjänä.

Sähköpyöräily on vieläpä juuri sellaista treeniä kuin itse haluat – minulle paljolti PK-harjoittelua. Sähköpyöräilyn ilohan on siinä, että oman liikunnan rasittavuutta pystyy säätelemään pitkälti itse. Joskus vedän kiireessä koko ajan yli avustuksen ylärajan (25 km/h) vauhtikehtävyysharjoitteeksi muuttuvia matkoja, mutta enimmäkseen kuitenkin matalilla tehoilla. Tällöin harjoittelu on sitä kultaisen tärkeää peruskestävyysharjoittelua, joka monella kuntoilijalla uhkaa muutoin jäädä liian vähälle. Yksi hassuimmista muutoksista sähköpyöräilyä aloittaessa olikin että Polar Flow:n seuraama kardiokuorman sietokyky lähti nousuun. Saan myös hyvin vähän passiivisuusleimoja kelloltani tätä nykyä. 

Omalla kohdalla sähköpyöräily onkin taannut, että perusterveyden kannalta tärkeää perusliikuntaa tulee tarpeeksi. Oikein laiskoina päivinä pyörää tulee ajeltua vähän kuin autoa, mahdollisimman paljon avustusta hyödyntäen. Toisaalta, vaikka ajelisi kovalla avustuksella, mutta päivälle on tiedossa paljon ajoa, saa tällaisesta pyöräilypäivästä hyvän palauttelevan harjoituksen.

Ehdottomasti voin siis suositella sähköpyörää jokapäiväisenä liikkumismuotona. Itselleni sähköpyörä ei ole "pelkkä" pyörä – se on luotettava ja helppohoitoinen kakkosauto. Tai no, omalla kohdalla oikeastaan "ykkösauto". 

Sähköpyöräiletkö tai oletko harkinnut sähköpyörän hankintaa? Haluaisitko tietää jotain lisää sähköpyöräilystä?






2 kommenttia:

  1. Todella hyvä kirjoitus. Kiteyttää sähköpyörän edut ja käyttötavat hienosti yhteen. Sähköpyörä on oikeasti vaihtoehto autolle, aika monelle meistä. Itse ostin poistomyynnistä tehdasvalmisteisen sähköpyörän, joka lopulta korvasi meillä kakkosauton. Auton ylläpitokulujen, arvonaleneman ym. listaaminen exceliin ja vertaaminen sähköpyörän vastaaviin kuluihin lopulta ratkaisi - kakkosauto meni myyntiin ja sohvaperuna alkoi liikkua lupaavasti enemmän. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sehän on juurikin näin ja hienoa kuulla että sähköpyöräily on saanut aikaan myös säästöjä!

      Poista

Kaikki kommentit moderoidaan :)