Polar Pacer arvostelu - miksi kokenut liikkuja ostaa "aloittelijan" juoksukellon?

Polar julkaisi huhtikuussa kaksi uutta kello-mallia: Polar Pacer ja Polar Pacer Pro. Pro:ta sai alkaa tilaamaan heti julkaisun jälkeen, siinä missä perus-Pacer tuli jälleenmyyjille toimitettavaksi 18.5. ja Polar alkoi itse toimittaa sitä omista varastoistaan 11.5. Kuolasin heti julkaisun jälkeen Pro-mallia ja pohdin pitkään ostaisinko sen, vai liki samoin ominaisuuksin varustetun Grit X:n, jota jo vuonna 2020 kokeilin? Vaan kun tuli 11.5. ja ilmoitus siitä, että Polar alkoi ottamaan vastaan tilauksia Pacer-mallille, menin ja tilasin kellon myöhään samana iltana. Hyödynsin uuden uutiskirjeen tilaajan 10% alennuksen ja kevensin tiliä 179 eurolla.

"Aloittelijalla" oli Pacerin saapumispäivänä (perjantai) alla jo 6,5 tuntia treeniä viikolle.

Miksi päädyin "aloittelijan" kelloon?

Polarin markkinointikampanjan kohdennukset olivat selvät: (1) Pacer-sarja on kohdennettu juoksijoille; ja (2) Pacer on aloittelijoiden kello, Pacer Pro kehittyneiden juoksijoiden kello.

Vaikka oma kunto on rapa, en varsinaisesti ole aloittelija liikunnan parissa, mutta tilasin silti "aloittelijoiden" Pacer-mallin. Miksi ihmeessä?

Kuten edellisessä postauksessa jo lyhyesti kerroin, merkittävimmät erot mallien ominaisuuksissa ovat barometriseen altimetriin ja magnetometriin perustuvat ominaisuudet, joista merkittävimpiä ovat navigointi, sekä running power ranteesta. Lisäksi Pro:ssa on myös barometrin ansiosta HillSplitter(TM).

Siinä missä HillSplitterille olisin ehkä ennen pitkää löytänyt käyttöä jos mäkivedot alkaisivat kiinnostaa enemmän, navigoinnille ja ranteesta mitattavalle running powerille en keksinyt perusteluja. Breadcrumb-navigointi olisi ehkä hyödyllinen, mikäli juoksisin todella pitkiä lenkkejä ja reittiä olisi tarpeen suunnitella enemmän, mutta hyvän sisäisen kompassin ansiosta en pahemmin ole elämässäni eksymistä harrastanut. Jos nyt sattuisin lenkillä eksymään, minulla on joko Galaxy Watch 4 LTE ranteessa tai puhelin taskussa, joita molempia voisin hyödyntää kotiin navigointiin.

Running power ranteesta puolestaan vaatisi tulkintaan ammattilaisen apuja. Kun sitä Grit X-mallia kokeillessa pääsin testailemaan, näin kyllä erot tuotetuissa Wateissa, mutta numeriikka ei oikein kertonut mitään. Ainoa mihin tuo ehkä olisi vaikuttanut on FitSpark(TM)-treenisuositukset, sillä kello tunnistaa tuolloin myös lihaskuormn juostessa. Mutta mikäli running powerista haluaa ilman valmentajaa saada jotain suurempaa irti, täytyy melkein olla Strydin tilaus, joka käsittääkseni vaatii myös itse Strydin foot podin. Polarin kellothan ovat ainakin ensimmäisen sukupolven Vantage-malleista lähtien tukeneet Strydiä ja tämä pätee edelleen myös Pacerin kohdalla, joten en ole perusmallin valinnalla itse asiassa sulkenut tätä vaihtoehtoa pois. Mikäli ostaisin Strydin, saisin running powerin myös Pacerilla mitattua, minkä lisäksi saisin myös Strydin palvelun hyödyt. Mikäli haluaa ymmärtää miten Stryd voi auttaa vaikkapa maratonin kisasuunnittelussa, kannattaa katsoa esimerkiksi Matt B Running -kanavalta YouTubesta Bostonin maratonkooste. Matt juoksi Bostonin Strydin suosittelemalla teholla ja Pacer Pro ranteessa dataa hänelle syöttäen. 

Saatuani perusteltua kaikkien näiden ominaisuuksien tarpeettomuuden itselleni, oli siis selvää että perusmalli saa riittää.

Onneksi omasin entuudestaan jo H10-sykevyön, sillä kylmiä ilmoja on pidellyt ja on mukavaa voida pitää kelloa hihan päällä suunnitelluissa harjoituksissa.

Miksi ostin uuden Polar Pacer -kellon kun Vantage M vielä toimii ja erot ovat pieniä?

Mutta kun valintani kohdistui perusmalliin, miksi ylipäätään lähdin törsäämään 179 euroa uuteen laitteeseen, jonka erot vanhaan Vantage Mään olivat nimellisiä? Teknisten parannusten lisäksi harjoittelun kannalta merkittävinä eroina nousee esille lähinnä (1) juoksu- ja kävelytestit; (2) Strava Live Segments; (3) viikon treenit kokoava näyttö; (4) FuelWise(TM); ja (5) kulutuksen jakautuminen energialähteiden kesken harjoituksen aikana. Lisäksi toki on kosmeettisia parannuksia, kuten säätilan tarkastaminen kellosta, puhelimen musiikin hallinta, erilaiset kellotaulut sekä mahdollisuus ihan vain sammuttaa kello juoksuttamatta akkua tyhjäksi. 

Neljästä merkittävästä ominaisuudesta tähän mennessä juoksutesti ja viikon treenien koontinäyttö, sekä kosmeettisista parannuksista säätilan löytyminen kellosta ovat olleet tervetulleita muutoksia. Viimeisin lähinnä koiran takia, ulos kun on lähdettävä säällä kuin säällä. Juoksutestin koin kuitenkin hyväksi motivoijaksi, sillä sen avulla on mahdollista matalalla kynnyksellä kartoittaa oma todellinen kunto ja toivottavasti myös seurata kehitystä! Lisäksi viikon treenit kokoava näyttö, joka siis näyttää kuormituksen jakautumisen eri sykealueille, ja jonka takaa löytyy tieto viikon treenitunneista, on ollut erinomainen keino herätä miettimään harjoituksia ja seuraamaan sitä, toteutuuka 80/20 ajattelu harjoittelussa. Strava Live Segments ei vielä tässä kunnossa pahemmin ole relevantti, mutta toivottavasti pääsen itseäni mittailemaan senkin avulla pian. Samaten FuelWise varmasti osoittaa hyötynsä kunhan lenkit pitenevät. Vaikka musiikin hallinta ei esimerkiksi lenkillä ole olennainen ominaisuus kun en yleensä kanna puhelinta, vaan toista kelloa mukana, niin ihan arjessa kuunnellessani paljon esimerkiksi podeja ja videoita puhelimelta onkin ollut yllättävän hyödyllistä kuitenkin kyetä pistämään toisto tauolle kellosta, kaivamatta puhelinta esiin.

Kokemukset Polar Pacer -kellosta tähän mennessä

Vaika erot ovatkin pieniä, olen ollut tyytyväinen hankintaan. Yksi huomattava ero on tapahtunut käyttömukavuudessa. Polar Pacer on varsin litteä, sillä sykesensorin malli on muuttunut. Enää sensori ei ole yhtä koholla, eikä siinä ole 4 metallista kontaktipalluraa tai terävää reunaa. Kaikkinensa siis paljon mukavampi. Vaikka kokonaan muovinen Pacer tuntuu selkeästi Vantage M-mallia halvemmalta toteutukselta, myötävaikuttaa uusi rauta laitteen sisällä sulavampaan käyttökokemukseen, kun kello on nopeampi. Myös nappien malli ja helppo painettavuus on ollut itselle mieleinen muutos. Vaikka toki verrattuna Galaxy Watchista siirtyessä kosketusnäyttöä ei ole, ei napein läpi käyttöjärjestelmän surffailu todellakaan koettele yhtä paljon hermoja kuin Vantage M:n kanssa.

Juoksutestin olen myös tehnyt. Tulos sinällään ei yllättänyt, kunto on rapa. Testi oli kuitenkin konkreettinen, joskin ensikertalaiselle hieman haasteellinen tapa selvittää missä kunnon kanssa mennään, epämääräisten arvailujen sijaan. Kuntotestin seurauksena pudotin omaa maksimisykettä alaspäin. Vaikka toki seuraavalla viikolla kävin jo BodyJamissa lyönnin korkeammalla ja Polar Flow -sovellus kysyi uudestaan päivitetäänkö maksimisyke? Vaikka testin toteutus oli kaikkea muuta kuin ihanaa, odotan kyllä sitä että pääsen testaamaan muutaman kuukauden päästä missä mennään harjoittelun edettyä.

Lisäksi koen palkitsevana seurata viikon treenit kokoavan näytön avulla paljon olen minäkin viikkona harjoitellut ja onko peruskestävyysharjoittelua tarpeeksi? Tätä kirjoittaessa olen esimerkiksi käynyt suht paljon jumpissa edeltävän viikon aikana, mikä tarkoittaa että toinen puolisko on ollut vastuussa koiran ulkoilutuksesta ja olenkin liikkunut kävellen PK-alueilla suhteessa varsin vähän.

Harjoituskäytössä Pacer on pääsääntöisesti kuitenkin lunastanut odotukset. Rannesykkeen mittaus toimii juostessa erittäin hyvin ja tuntuu näin mutulla aiempaa Vantage M-kelloa kyvykkäämältä seuraamaan sykkeiden muuttumista nopeaankin tahtiin. Toki kellon tulee olla tiukasti ranteessa, mutta kun sensori ei paina, ei tämä järin haittaa. 

Uidessa vaikuttaisi siltä että olisi sykkeen täsmällisen seuraamisen tähden käytettävä sykevyötä, sillä sykkeen nousu ei heijastu ranteeseen asti niin välittömästi, että kellon mittaus ehtisi mukaan. Mutta uidessa Bluetooth-signaali ei toimi, eli minun pitäisi käyttää H10-sykevyön tallentavaa ominaisuutta, jolloin ei puolestaan saa uintimetriikoita. Eli jatkossa käytän pelkkää kelloa uidessa. Yksi harmituksen kohde uidessa on myös kiihtyvyysanturin matala herkkyysaste. Ensimmäisella uintikerralla yhteeensä 3 lähtöä päädystä, eli 3 altaanmittaa jäi rekisteröimättä. En selkäuintiin startatessa ponnista erityisen kovaa, vaikka siinä muutaman vedon matkan liu'unkin, jolloin ponnistus ei rekisteröidy. Toisella kerralla olin tästä tietoinen, mutta silti yksi selkäuintiin lähtenyt ponnistukseni oli liian heikko reksiteröityäkseen. Kello myös pyrkii erottelemaan uintityylit, mutta itse kun vuorottelen selkää ja vaparia, erottelu ei ole helppoa eikä osu ihan kohdilleen. SWOLFeja en ole myöskään vielä löytänyt, mutta ehkä senkin aika koittaa.

Lienee muuten syytä mainita, että vaikka Pacer onkin markkinoitu juoksukellona, niin lajiprofiileista löytyy myös multisport, eli tässä on halukkaille 199 euron (tai alennuksilla halvempi) triathlon-kello, johon voi liittää niin poljin-, kuin juoksusensorit. Toki kellossa ei ole pyöräilykuntotestiä, joka kuitenkin löytyy vain 100 euroa kalliimmasta Polar Pacer Pro:sta.

Ken ei tiennyt, Polar ilmoitti juuri lisänneensä ison kasan uusia urheiluprofiileja ja yksi niistä, tosin jo aiemmin lisätty, on sähköpyöräily. Tätä on odotettu!

Mitä älykellosta on ikävä?

Ottaen huomioon että käytin ennen tämän kellon hankintaa n. 10 kuukautta Galaxy Watch 4 -älykelloa, hyppy takaisin "tyhmempään" kelloon vaikutti suurelta. En kuitenkaan ole merkittävästi ikävöinyt sen käyttöä. Puhelinta tulee kyllä roikotettua taas enemmän mukana, siinä missä älykellon kanssa se oli helpompi jättää jonnekin lojumaan. Käytännön haasteita tuo myös se, että puhelinta ei voi pingata kellolla sen löytääkseen. Älykellon lyhyttä akun kestoa en kuitenkaan kaipaa. Lisäksi käyttäessäni Android-puhelinta saan ilmoitusten toiminto-napit myös kelloon, eli voin arkistoida otsikon perusteella turhat sähköpostit, tykätä IG DM-viesteistä, poistaa ilmoituksen jne. 

Mikäli välissä käytän älykelloa, mittaan päivittäisen aktiivisuuden toteutumista Google Fitin tavoitteiden kautta, johon molemmat kelloni synkronoivat. Treenateessa kuitenkin tuplakelloilen. Ja vaikka ranteessa olisi älykello, työmatkapyöräilyt saa itse asiassa tallennettua Flow:hun käyttämällä älykellossa sykesensori-tilan mahdollistavaa sovellusta, sekä puhelimen Polar Flow -sovelluksen harjoitus-tilaa. Pacerin hankinnan jälkeen älykello on kuitenkin viettänyt suurimman osan ajasta yöpöydällä tai laukussa, sillä olen pitänyt siitä identiteetistä, minkä urheilukellon pitäminen ranteessa tuo mukanaan - niin typerää kuin se onkin. 

Kun ylikuormitus uhkaa, koira pitää huolen palauttelevasta leikistä.

Mikäli päädyt kellon hankkimaan tai haluttaisi kokeilla, voin suositella ainakin Verkkokauppa.com:ia, sillä heillä on reilun 30 päivän (aika lailla no questions asked) kokeilupolitiikka ja outletista ostaessa palautusaikaa taitaa olla 14 päivää. Itse tilasin tosiaan suoraan Polarilta, mutta tämän jälkeen Polar julkaisi yhteistyön Klarnan kanssa, jota en voi suositella. Oma kokemukseni on että luottokortilta otettiin rahat kahdesti, tilaus ei kuitenkaan mennyt läpi ja piti odotella viikon tai kaksi varauksen pyyhkiytymistä. (Tällaisten tilanteiden takia kannattaa käyttää luottokorttia, jossa pankki on välikätenä ja paremmassa neuvotteluasemassa mikäli myyjä sössii.) Lisäksi Klarna oli 2021 uutisissa heikon tietoturvan ja tietosuojan takia, heillä kuitenkin on luottolaitoksena oikeus pitää henkilötiedot rekisterissä eritysilainsäädännön vaatima aika, jolloin et saa henkilötietojasi edes pyytämällä heidän rekisteristään pois. Eli Polarin verkkokauppa pääsi omalle boikottilistalle. Tiedä sitten kokiko yhteistyö vastatuulta kun yhteistyöstä mainitseva IG-postaus näkyi hävinneen.

Mutta mitenkäs sinä, oletko hankkinut jomman kumman Polarin uutuuksista?

Ilmoittauduin HCR:lle - 5 kilometristä puolimaratoniin

Kun aloitin tämän katkonaista elämää eläneen blogin herran vuonna 2020, aika tarkkaan 2 vuotta sitten, tavoitteenani oli juosta 5 kilometriä alle 20 minuutissa. Sitä varten hakeuduin myös Niko Auvisen valmennukseen Liitäviin Lenkkareihin. Vaan tulipa elämä. Ihan hirveästi ei tullut alkuvuoden 2021 ja maaliskuun 2022 välillä juostua muutamaa satunnaista koiralenkkiä lukuun ottamatta.

Joskus maaliskuun 2022 tiimoilla sain ihmeellisen energiapiikin ja aloin taas liikkumaan. Kävin lemppariohjaajani BodyJamissa ja saatoin jopa puntinkin puolella pyörähtää. Lisäksi halusin alkaa taas hölkkäämään. Alkuun hölkkäilin arkikäytössä olleen Galaxy Watch 4:n avulla, mutta huhtikuun alussa aloin käyttämään vanhaa Polar Vantage M-kelloa treenien seuranntaan. Pitääkseni kynnyksen lähteä hölkälle itselleni matalana, tein Polarin ohjelmageneraattorilla 5km ohjelman tähdäten juhannukseen. Lenkit olivat pääosin lyhyitä, 30min pyrähdyksiä. Pidin tätä hyvänä, sillä kynnys lähteä puolen tunnin hölkälle tuntui matalalta. Lisäksi kävimme koiran kanssa satunnaisia fartlek-lenkkejä. 

Treenaaminen lähti hyvin fiilispohjalta, mutta erittäin vauhdilla käyntiin. Intoa riitti ja omat energiat arjessa kasvoivat. (Yöunilla ja ruoan syömisellä saattoi olla osuutta asiaan.) Vaan pian jälleen kyllästyin siihen 5km "oman tavoitteen" eteen harjoitteluun. Ylläri. Vaikka toisaalta oli hyvä että lenkin jälkeen jäi nälkää seuraavallekin lenkille, näin jo horisontissa sen, kuinka kyllästyisin noudattamaan ohjelmaa, jossa en nähnyt merkittävää määrää progressiota. 

Niinpä, perjantaina 13.5.2022 otin ja repäisin. Ilmoittauduin early birdinä ensi vuoden Helsinki City Running day:n puolimaratonille - vuoden etuajassa. Vaan miksi vannoutunut lyhyiden matkojen hinkkaaja nyt yhtäkkiä ilmoittautuu puolimartonille?

Noh, tulin siihen tulokseen että ilmeisesti matkan pitää hieman pelottaa, että motivaatiota treenata löytyy. En pitänyt myöskään järkevänä tavoitella vielä tämän kesäkauden aikana vastaavaa matkaa. Vaikka monet ohjelmat eivät vaadi n. 3-4kk enempää aikaa matkalle harjoitteluun, en halua mennä vain selviämään matkaa. Haluan että voin tuntea selviäväni kunnialla maaliin kohtuullisessa ajassa.

Niinpä keskeytin Polarin 5km ohjelman ja tein vuoden mittaisen puolimaraton-ohjelman. Lähtötason asetin melkein alimmaksi mahdolliseksi ja lepopäiviä tulee olla koko ohjelman aikana vähintään kaksi viikossa (jotta on tilaa muillekin häröilyille). Ohjelma on alkanut kolmella harjoituksella viikossa, joista kaksi on 30 minuutin kevyitä hölkkälenkkejä ja yksi viikottain hieman pitenevä pitkä lenkki. 

Tästä alkoi kohti HCR 2023 harjoittelu Polar Pacerin kanssa.

Helmikuuhun 2023 asti mennään "peruskunto"-jakson merkeissä. Alkuun treenit liikkuvat matalilla tehoilla ja näillä näkymin heinäkuussa kehiiin heitellään yksi intervalliharjoitus viikkoon. Syyskuun puolivälin jälkeen mukaan on tulossa neljäs harjoitus viikkoon ja siirryttäessä valmistavaan jaksoon, viikkoon olisi tulossa viides harjoitus. Siinä missä alussa harjoituksien yhteenlaskettu kesto oli häthätää 90min viikossa, valmistavan jakson loppupäässä olisi tiedossa 6h 20min juoksua viikossa. Täytyy muistaa että tämä on suunnitelma nyt ja kehityssuunta riippuu myös siitä, kuinka hyvin onnistun ohjelman noudattamisessa. Sinällään 6h 20min ei ole mahdottomasti treeniä, esimerkiksi viime viikolla kello seurasi 6h 55min treeniä, mutta juosten tuo kaikki, se vähän kyllä jännittää!  

Tähän mennessä olen toteuttanut kaikki harjoitukset, vaikka aina en kyllä tavoiteltujen sykealueiden mukaan. Polarin ohjelma on siitä hölmö, että se kyllä tunnistaa sykealueilla vietetyt ajat kaikista harjoituksista, mutta ei osaa tunnistaa mikäli esimerkiksi kevyt hölkkä on korvattu sähhköpyöräilyllä, joten muu tekeminen on extraa vielä päälle. Olen esimerkiksi alkanut käymään kerran viikossa uimassa senkin rutiinin rakentamiseksi, sillä aiemman kokemuksen perusteella uinti kasvattaa roimasti hapenottokykyä, mutta jalat säästyvät iskuilta.

Menin muuten puolimaratonille ilmoittautumisen jälkijunassa perustelemaan itselleni uuden kellon tilaamisen puolimaran varjolla. Olin kuolannut Polar Pacer Pro:ta sen huhtikuun julkkarista alkaen, mutta kun Polar Pacer 11.5. tuli tilattavaksi suoraan Polarilta, tilasin kuitenkin sen. En siis pahemmin eksyile, enkä löytänyt Running Powerille potentiaalista käyttöä ilman Strydiä (jonka voi liittää myös Paceriin), joten en pystynyt perustelemaan kalliimpaa laitetta itselleni. Minulla on kuitenkin myös viime kesänä heti ensimmäisenä myyntipäivänä käsiini hankkimani Samsung Galaxy Watch 4, jota pidän toisessa ranteessa musiikkilaitteena ja puhelimen virkaa toimittavana mukanani lenkillä. joten eksyessä voin navigoida sillä. GW4 tarjoaa myös "valmentajaa", vaan ei omaan suoritustasoon kuratoitua valmennusohjelmaa, joten en kokenut sitä tarpeeksi motivoivaksi valmentajaksi. Lisäksi alkoi jurppimaan täyttää askeltavoitetta kun Polarin aktiivisuus% on paljon monipuolisempi mittari. Tällä hetkellä Polar Pacer toimittaakin ykköskellon virkaa ja GW4 on satunnaisemmin mukana. 

Koska hyödynsin Polarin uutiskirjetilaajan 10% alennusta, kaikkinensa säästöä tuli Pacer Pro:n uutena hankintaan verrattuna 90e. Sitäkin kyllä löytyi esim. Gigantin Outletista jo 254e hintaan. Mutta säästyneet eurot menin sijoittamaan tosiaan HCR-ilmoittautumiseen. 

Pacerista olisi paljonkin kokemuksia jaettavana, mutta säästän ne seuraavaan tekstiin :)

Varsinaiseen aiheeseen palatakseni, mitä itse puolimaraa kohti harjoitteluun tulee, olen varsin innoissani. Nyt minusta tuntuu että on "oikea" urheilullinen tavoite elämässä, jonka kehtaa jopa ääneen sanoa. Jatkan Polarin ohjelmalla ainakin nyt 2-3 kuukautta, sillä koen että se on hyvä apu treeni- ja juoksurutiinin rakentamiseen. Syksyn tullen täytyy pohtia palaanko mielummin oikean valmentajan valmennukseen, vai jatkanko Polarilla. Saatan ehkä hieman seurailla mihin Polar Flow:n aikaennuste matkan osalta liikkuu ja päättää sitten. Vielä en kovin osaa mitään 2h alitusta suurempaa toivoa, mutta toki, mitä alempi, sen parempi :D Ja sinällään vuoden harjoittelulla toivottavasti on myös realistista saada isompia harppauksia aikaan! 

Mihin juoksutapahtumiin olet ilmoittautunut? Oletko myös tulossa ensi vuoden HCR:lle?

Mikä urheilukello sopii sinulle? Ymmärrä erot ennen valintaasi

Instagramissa minua seuranneet ovat saattaneet pistää merkille että urheilukello ranteessani on viime vuonna vaihtunut muutamaan otteeseen. Rokkasin yli vuoden Polar Vantage M -kelloani, jonka löysin Verkkokauppa.com:n outletista alkuvuodesta 2019. Toki matkani urheilukellojen parissa on alkanut jo nuorena urheilijana, jolloin riehuin Suunnot ranteessa (kuka muistaa esim. Suunto t6c:n?). Päädyin Polarin leiriin kun kyllästyin ongelmiini Suunnon sykevöiden kanssa ja elettiin aikaa kun en vielä tiennyt että eri merkkien vöitä ja kelloja voi yhdistää ristiin (toki ei silloin välttämättä vielä voinutkaan). 

Ymmärrä kellojen toimintojen erot

Tästä päästäänkin aasinsillalla tämän kirjoituksen syyhyn: olen jaellut kokemuksia ja vinkkejä kellojen toiminnoista ja eroista pitkin vuotta niin Instagramissa, Redditissä kuin ihan livenäkin ja pohdin että lienee otollista koota hieman ajatuksia yhteen tekstiin. Tämä ei ole yhdenkään kellon yksityiskohtinen arvostelu, vaan kokoelma asioista, joita on hyvä tiedostaa kun miettii minkälaista kelloa seuraavaksi ranteeseensa valitsee.

Kertauksena vielä, että ranteessani ovat viime vuonna pelkästään käyneet Polar Vantage M, Polar Grit X, Amazfit Stratos+, Garmin Vivoactive 4s, Garmin Vivoactive 4, Suunto 7 ja Samsung Galaxy Watch Active 2. Näistä kaikki paitsi Suunto on ovh 200-300 euron kelloja, tosin Suunnonkin kyttäsin oultetista 299 euron hintaan. Tämä ei ole mikään kattava katsaus markkinoiden kaikkiin kelloihin, mutta on lisännyt ymmärrystäni eri järjestelmien eroista ja - nörtti kun olen - lisätietoa on hankittu koluamalla YouTuben syvyydet läpi eri kelloarvosteluja.

Urheilukello vs. älykello

Ehkäpä ensimmäinen asia pohdittavaksi on kuinka älykkään kellon haluat? Nykyään liki jokainen urheilukello tarjoaa puhelimeen yhdistettynä vähintäänkin mahdollisuuden vastaanottaa puhelimen ilmoitukset kelloon. Varsinaiset älykellot tarjoavat kuitenkin myös paljon enemmän viestintämahdollisuuksia. Valitettavasti iPhonen omistajille kuitenkin todettakoot, että Apple-ekosysteemi ei tarjoa laajempia viestintämahdollisuuksia muulla kuin omalla Apple Watchillaan.

Android-käyttäjille skaala on jo paljon laajempi. Peruslähtökohdiltaan siis voit lukea puhelimen ilmoitukset kellosta ja mikäli itse ilmoitus tarjoaa toimintopainikkeita, tulevat nekin yleensä kelloon saakka. Esimerkiksi Polaria käyttäessäni kykenin tykkäämään Instagramin yksityisviesteistä tai kelaamaan Spotify-kappaleen eteenpäin koska ilmoituskeskuksessani oli kiinteä ilmoitus, joka näytti musiikinhallintapainikkeet. 

Vähän älykkäämmissä kelloissa on usein mahdollisuus tallentaa viesteihin valmiita vastauksia joitain kymmeniä ja niitä käyttämällä voi vastata mihin tahansa viestiin joka puhelimeen tulee. Lisäksi nykyään useimmissa kelloissa on oma toimintonsa musiikkipainikkeille, eli kello tunnistaa että soitat puhelimesta musiikkia ja antaa hallintapainikkeet. Käyn tätä musiikki-aspektia eritellymmin läpi alla.

Älyominaisuuksiin liittyvä huomio eritoten Android-käyttäjille kuitenkin sellainen, että mikäli puhelimessa on paljon virransäästöominaisuuksia, saattaa kestää aikansa ennen kuin löytää kaikki ja nehän tulee poistaa kellojen yhteyssovelluksilta, mikäli kellon ja puhelimen yhteyden haluaa pysyvän. Omassa Xiaomi Mi 9 -puhelimessani virransäästöasetusten kerrostumia on monia ja tosiaan meni hetki ennen kuin homma toimi. Alkuun saattaa myös saada kaiken maailman turhia ilmoituksia, joita ei koskaan tiennyt puhelimen edes lähettävän, mutta niitä voi sovelluskohtaisesti valita pois kelloon välitettävien listalta. 

Tähän liittyen haluan nostaa myös esille, että yksi syy miksi turhauduin Polariin oli, että mikäli puhelimeni meni automaattisesti yöksi älä häiritse -tilaan, Polar Flow -sovellus ei kyennyt palauttamaan yhteyttä kelloon automaattisesti lähettääkseen taas ilmoituksia. En toki ole nyt kuukausiin Polarin kelloja käyttänyt, joten en tiedä onko asia korjaantunut sillä lähetin tästä palautetta. Tämä on myöskin osin puhelinmerkkikohtainen ongelma, sillä juurikin Xiaomi on tunnettu moninaisista virransäästöominaisuuksistaan. Toisaalta puhelimen akun kesto on myös hyvä.

Älyominaisuudeksi voisi laskea myös sovelluskaupat. Kaikki kellot eivät nimittäin ole pysyvästi sellaisia kuin millaisena ne laatikosta ulos vedät. Varmasti jokainen tietää, että varsinaisiin älykelloihin, kuten Apple Watch, Samsung Galaxy Watch ja erinäiset Wear OS -kellot, saa lisää sovelluksia sovelluskaupoista ja kelloa muokattua niillä. Tämä sama pätee kuitenkin myös Garminiin, joskin rajatummin. Eli myös Garminilla on oma sovelluskauppansa, josta saa hankittua sekä joitain Garminin, että ulkopuolisten kehittäjien kelloon kehittämiä sovelluksia, widgetejä ja tietokenttiä treeniprofiileihin. En nyt sanoisi että ihan yhtä älykkäistä sovelluksista aina puhuttaisiin kuin varsinaisilla älykelloilla, mutta ne mahdollistavat kellon toimintojen laajentamista yllättävän paljon. Saan esimerkiksi tähän keskiluokan Vívoactive 4 -kellooni joko viivanavigoinnin (ns. bread crumb -navigointi) tai jopa varsinaisen kartan siten että ulkopuolinen puhelinsovellus lähettää sitä kellon sovellukseen. Sama muuten pätee Galaxy Watchiin, vaikka kellon oma treenisovellus ei tarjoa navigointia, MapMyRun-sovelluksessa kartan käyttö on mahdollista. Tosin Galaxy Watch tukee myös sovellusten moniajoa, joten jos eksyt lenkillä, avaa vain karttasovellus rinnalle ja navigoi kotiin – tai seuraavaan julkiseen kulkuneuvoon kohti kotia.

Puhtaasti älykellojen ominaisuutena pidän myös eSIM-mahdollisuutta. Eli kelloon saa puhelinverkkoyhteyden, joka mahdollistaa puhelimen jättämisen kotiin. Vain Apple Watch ja Galaxy Watch tarjoavat tätä mahdollisuutta tällä hetkellä Suomessa. Tämä oli yksi syy miksi melkein pidin Galaxy Watchin, mutta huhut kertovat että myös Garmin saattaisi julkaista tänä vuonna LTE-malleja, joten olen jäänyt odottamaan seuraavia kehityskulkuja ennen kellon vaihtamista.

Monet myöhemmätkin erot usein kulminoituvat kategorisointiin urheilukellojen ja älykellojen välillä.

Laitteiden luotettavuus

Kuten yllä mainitsin, olen aikanaan vaihtanut pois Suunto-leiristä turhauduttuani siihen, etten saanut luotettavaa sykedataa, vaikka kokeilin erilaisia sykevöitä. Tässä kohtaa kuitenkin totean että en toki tiedä onko vika käyttäjässä vai laitteessa. Toki samanlaisia ongelmia en ole nyt jo kaksi vai kolmekin vuotta Polar H10-sykevyötä käyttäessä kokenut. Käytän siis yhä edelleen H10-vyötäni (sekä Polarin askelsensoria), vaikka vakiokelloni on Garmin Vívoactive 4, sillä kelloon voi yhdistää liki minkä tahansa ANT+ tai Bluetooth-sensorin, saaden siitä perusominaisuudet irti. Kalliimmissa malleissa yhden ekosysteemin sisällä pysymiseen kannustetaan yleensä tarjoamalla lisäominaisuuksia, mikäli laitteet ovat samalta valmistajalta.

Itse rannelaitteissa, eli kelloissa voi melkein sanoa, että mitä vähemmän älyominaisuuksia, sitä varmemmin kello toimii luotettavasti. Tässä kohtaa Suunto 7 valitettavasti oli omalla kohdallani jälleen pettymys ja jouduin sitä alustamaan ja käynnistelemään uudestaan useaan otteeseen. Galaxy Watch Active 2 oli Suuntoa luotettavampi, mutta taisin sitäkin kertaalleen parin viikon aikana resetoida. Näistä molemmat olivat minulla vain pari viikkoa, kun taas muut kellot ovat olleet käytössä pidempään ja suorittaminen hieman tasalaatuisempaa. Kaikkien kellojen eduksi kuitenkin todettakoot, että mikäli laite on liitettynä puhelimeen, synkronoituu kello yleensä itsestään säännöllisin väliajoin, eikä tietoja yleensä menetä vaikka kellon joutuisi nollaamaan.

Sykevyö ja GPS vai ilman?

Oikeastaan jokainen urheilukello tarjoaa nykyään myös rannesykkeenmittauksen, sillä monet niiden ominaisuuksista perustuvat jatkuvaan sykkeen seurantaan. Mitä olen vertailuja seuraillut, useimmat ovat nykyään tarkkuudessaan varsin kohtuullisella tasolla. Tietäessään kaavailemansa kellomallin kannattaa katsoa muutama arvostelu YouTubesta tai lukea eri blogeista, joissa laitteita on vertailtu keskenään (esim. DC Rainmaker, The5krunner, DesFit, Chase the Summit jne.). Tässä kohtaa on kuitenkin hyvä tiedostaa, että rannesyke perustuu verenkierron seurantaan kun taas sykevyöllä sykettä seurataan suoraan sydämen toimintaan perustuen. Paitsi että luvuissa saattaa tästä johtuen esiintyä pientä viivettä ja epätarkkuutta ranteesta mitatussa sykkeessä, niin tarkkuuteen vaikuttaa rannesykkeen mittauksessa myös yksilölliset erot ja kellon asento ranteessa.

Esimerkiksi juoksussa erot eivät välttämättä ole kovin merkittäviä, sillä käden liike ei pääsääntöisesti kuitenkaan ole kovin dramaattisia. Kuitenkin eri YouTube-testaajat toteavat ykskantaan, että esimerkiksi maastopyöräillessä ja kuntosalilla ranteesta sykkeen mittaaminen osoittaa suuria epätarkkuuksia johtuen ranteessa tapahtuvasta jatkuvasta liikkeestä. Eli sykevyön hankintaa on tällöin syytä harkita. Toki näin talven saavuttua myös etelä-Suomeen voi kuitenkin todeta että sykevyö on siitä mukava, että sen kautta sykettä seuratessa voi vetää kellon hihan päälle.

Kaikki kellot eivät kuitenkaan tue sykevyön liittämistä kelloon. Tämä on yleensä älykellojen "ominaisuus" ja pätee niin Apple Watchiin, Galaxy Watchiin kuin Suunto 7:ään. Paitsi että tämä kyvyttömyys yleensä rajautuu vain kellojen omiin urheilusovelluksiin. Jokaisessa kellossa on kuitenkin Bluetooth-liitettävyys, joten mikäli sovelluskaupasta lataa ulkopuolisen treenisovelluksen, saattaa se tukea sykevyön yhdistämistä. Esimerkiksi Apple Watchiin saa vaikkapa Polar Beat -sovelluksen, johon voi liittää sykevyön ja treenit siirtyvät myös Polar Flow:n päiväkirjaan. Muistaakseni tein saman havainnon Galaxy Watchilla ja ainakin Chase the Summit havaitsi saman myös Suunto 7 osalta esim Adidaksen Runtastic-sovelluksella. Riippuu kuitenkin sitten siitä, miten treenissä käytetty sovellus keskustelee kellon puhelinsovelluksen kanssa, lasketaanko ulkopuolisen sovelluksen suorituksia päivän liikuntaan. Esimerkiksi Galaxy Watchilla MapMyRun-treenit tulivat Samsung Health -sovellukseen ja päivittäisen treenisydämen palkit täyttyivät. Tähänkin taitaa tosin olla tarjolla sovelluksia, jotka lähettävät tietoja liki jokaiseen mahdolliseen treenisovellukseen.

GPS:n osalta tulee halvempien laitteiden kohdalla tehdä samaa harkintaa. Yleensä ilman GPS-paikannusta toimivat laitteet kuitenkin tulevat GPS-seurausta puhelimen kautta. Tässä tulee kuitenkin ottaa huomioon että puhelimen GPS ei välttämättä ole yhtä tarkka kuin kellon ja se, että mikäli haluat käyttää myös sykevyötä paikannuksen kanssa, kannattaa tarkistaa tukeeko kello kahta laitetta yhdistettynä samaan aikaan? 

Urheiluominaisuuksien yksityiskohdat

Oikeastaan urheilijan kannalta tärkein ymmärrettävä asia tulee seuraavaksi. Polar mainostaa usein että sillä on ainakin 130 + urheiluprofiilia Polar Flow:ssa, joista yleensä 20 voi valita laitteelle. Vastapainoksi esimerkiksi Garmineissa on joitain kymmeniä, mallista riippuen. Yllätys, yllätys - asia ei kuitenkaan ole ihan näin yksinkertainen.

Polarilla jokainen urheiluprofiili on oikeastaan kopio toisistaan, joihin voit muokkailla kenttiä haluamasi mukaan. Pienenä poikkeuksena tähän osasta kelloja löytyvä multisport-ominaisuus, joka mahdollistaa usean lajin suorittamisen saman harjoituksen sisällä ja palvelee siten mm. triathlonistien tarpeita. Puolestaan esimerkiksi Garminissa jokainen lajiprofiili on oma sovelluksensa. Näin ollen esimerkiksi Vívoactive 4:ssä lasketteluprofiili hyödyntää kellon barometriä ja laskee laskujen lukumäärän, pituudet jne. Kalliimmissa kelloissa ranteeseen saa myös rinnekartan. Myöskin golfaamaan lähtiessä voit puhelimen sovelluksen kautta ladata kentän tiedot kelloon ja pitää tuloskorttia kellossa, mitata lyöntien pituudet ja seurata millä mailoilla lyöt. Osa kelloista osaa myös uidessa seurata altaanmittojen määrää ja laskea uidun matkan sen perusteella.

Voimaharjoitteluprofiilit ovat tästä näkökulmasta myös oma erikoisuutensa. Sekä Galaxy Watch että Garmin tarjoaa ominaisuutta, joka seuraa tehtyjen toistojen määrää ja yrittää arvata tehdyn liikkeen. Näiden toimivuudesta tai toimimattomuudesta voi vaikkapa katsoa YouTubesta arvosteluja. Kuitenkin ainakin Garminin kohdalla kiittelen mahdollisuutta korjata tiedot vaikka heti toistojen jälkeen suoraan kellosta toistojen ja painojen osalta. Näin puhelinsovellukseen tallentuu treenipäiväkirja, josta voi tarkistaa myös edellisellä kerralla käyttämänsä painot. Treeniohjelmia sovelluksessa valmiiksi tehdessä voi myös ennakkoon valita liikkeet, joita on tekemässä. 

Musiikki: striimaus vs. sisäinen tallennus

Mikäli tykkäät kuunnella musiikkia ja jättää puhelimen kotiin tai salin pukukaappiin, on hyötyä myös siitä että kellosta voi kuunnella musiikkia. Itse pidän kuitenkin sisäistä muistia ilman mahdollisuutta streaming-palveluiden käyttöön täysin turhana, koska minulle ei ole musiikkitiedostoja koneella tätä varten... Ainakin Garmin ja Galaxy Watch tarjoavat mahdollisuuksia tallentaa eri musiikkipaveluiden soittolistoja offline-tilassa kuunneltavaksi. Nyanssierona että Garminissa saa tallennettua myös podcasteja, kun taas Galaxy Watchissa ainoastaan musiikkia. Apple Watchin tilanne kannattaa tarkistaa erikseen. Kuitenkin mm. Polar ja FitBit tätä kirjoittaessa tarjoavat vain mahdollisuutta puhelimen musiikin säätelyyn kellosta.

Puhelinsovellukset, kerätyn datan tulkinta ja ymmärrettävyys

Kellohan voi kerätä mielin määrin dataa, mutta kuinka paljon siitä datasta saa sitten irti ilman alan tutkintoja ja tietämystä?

Oikeastaan kaikki kellot pyrkivät ohjaamaan aktiiviseen elämäntyyliin ja seuraavat unta. Lisäksi yritetään saavuttaa erilaisia päivittäisiä tavoitteita, kuten askeleet, teho-/aktiiviset minuutit, kiivetyt kerrokset tai yleinen aktiivisuustavoite. Osa kelloista myös arvioi palautumisaikaa. Useimmat valmistajat käyttävät tähän suomalaisen FirstBeatin algoritmeja, mutta tulevaisuus näyttää mikä on kehityssuunta, sillä Garmin osti viime vuonna kyseisen liiketoiminnan.

On kuitenkin ainakin yksi joka FirstBeatin algoritmeja ei käytä ja erottuu siinä kyllä edukseen, nimittäin Polar. Sen sijaan että Polarissa yritettäisiin päivittäin saada useampi tavoite täyteen, tavoitellaan vain yhtä yleistä aktiivisuustavoitetta, jota kerryttää kaikki päivän tekeminen. Tämä on ominaisuus jota Polareista on eniten ikävä. Lisäksi Polar ei ilmoita varsinaista palautumisaikaa, vaan seuraa kokonaiskuormitustasoa ja ilmoittaa asteikolla aliharjoittelusta ylikuormitykseen, missä mennään. 

 

Lisäksi liki kaikki Polarin uusimmat mallit viimeisten parin vuoden ajalta, sekä ainakin kalliimmat Garminit pureskelevat harjoitteludataa ja sen pohjalta ehdottavat sille päivälle sopivaa harjoitusta. Polarissa FitSpark-toiminto ehdottaa siis joko Polar Flowssa syötetyn ohjelman (Polarin juoksuohjelma tai itse syötetty suunniteltu harjoitus) mukaista treeniä tai kardio-, lihaskunto- tai palauttavaa harjoitusta. Valikoima oli itse Polaria käyttäessäsi vielä aika suppea, mutta ajatus sinällään kiva. Näin kello siis käsittelee kokonaisuutena treeni- ja unidataa.

Valmentajat ja treeniohjelmat

Melkeinpä jokainen valmistaja, tai älykello-akselilla jokin sovellus, tarjoavat treeniohjelmia. Kelloissa voi siis olla reaaliaikainen suositustoiminto tai voit etukäteen suunnitella ja käyttää valmennusohjelmaa esimerkiksi juoksutavoitteen saavuttamiseksi. 

Polar tarjoaa suht standardiohjelmia esimerkiksi 10km kisaan valmistautumiseksi, joihin voi liittää oheisharjoitteita. Viime kesänä oheisharjoitteet eivät kuitenkaan tulleet FitSparkin tapaan ohjattuna, vaikka sisällöltään vaikuttaisivat olevan samoja. Toivottavasti tämä korjataan ellei ole jo korjattu. Ohjelma tarkistaa 4 viikon välein suoriutumisen ja viilaa nyansseja tarpeen mukaan.

Garminilla on myös juoksuun, pyöräilyyn tai triathlonille valmistavia ohjelmia. Testasin kesällä juoksuohjelmaa. Siellä voi valita minkä tyyppisen valmentajan haluaa, se rakentaa ohjelman ennakkotietojen ja time trial -juoksun perusteella. Ohjelmaan voi asettaa myös aikatavoitteen matkalle ja valmentaja ilmoittaa kuinka optimistinen on sen suhteen, että aikatavoite saavutetaan ohjelman lopussa.

Jopa Amazfit tarjosi tällaista ohjelma-ominaisuutta, mutta siinä ei erityisemmin yksilökohtaista yksilöintiä ollut.

Älykelloissa voi hyödyntää esimerkiksi Niken, Adidaksen tai Under Armorin tarjoamia juoksusovelluksia, jotka tarjoavat myös ohjelmia (ilmaiseksi tai premium-ominaisuutena). Kelloihin saa omat sovelluksessa ja näin tallennettu treeni synkronoituu myös puhelinsovellukseen, joka seuraa kehitystä.

Mitä jätin kertomatta?

Koska tämä juttu alkaa olemaan jo nälkävuoden mittainen, kokoan vielä loppuun hieman itsestäänselvempiä asioita tiivistettynä.

Yksi asia on akun kesto. Pääsääntöisesti, mitä älykkäämpi kello, sen useammin lataat. Tähän toki vaikuttaa paljon kelloa räplää päivän aikana tai paljon sen kanssa treenaa / käyttää GPSää ja kuunteleeko samalla musiikkia. Lyhimmillään puhutaan yhdestä päivästä (ei vuorokaudesta) ja enimmillään mennään yleensä noin viikko.

On myös selvää että jokaisen kellon mukana tulee oma puhelinsovelluksensa ja verkkosivustonsa. Jokaisen käyttöliittymä on erilainen, mutta kyllä niistä on kaikista jyvälle päästy. Varsinaiset urheilukellovalmistajat, kuten Polar ja Garmin tarjoavat suunnittelutyökaluja selain-versioissaan, mutta muilta osin sovellukset pääasiassa käyvät läpi samoja asioita hieman eri tavoin jäsenneltynä.

Tämän tekstin ulkopuolelle on jätetty myös varsinaiset tekniset vertailut, sillä niitä on maailman sivu täysi. Monet edellä mainitut urheilulaitetestaajat tekevät verrokkitestejä esimerkiksi sykkeen mittauksen ja GPS:n tarkkuudesta, joten suosittelen lueskelemaan heidän juttujaan tai katselemaan videoita, mikäli haluat näistä enemmän tietoa.

No niin, eiköhän tärkeimmät pointit ala olemaan siinä, vaikka kaiken kattavasta vertailusta ei puhutakaan. Onko jokin ulottuvuus, jonka (varmasti) unohdin ottaa esille? Oletko ostanut tai ostamassa kelloa ja pohtinut siihen liittyen jotain?

Tervetuloa 2021 ja paluu omaksi itsekseni

Uusi vuosi, uudet kujeet sanotaan. Itse ajattelin yrittää ihan niitä vanhoja kujeita saavuttaa uudestaan.

Katsoin että edellisen postauksen olen julkaissut toukokuun puolivälissä. Ei tosiaan ollut tarkoitus perustaa blogia, kirjoittaa muutama juttu ja unohtaa koko touhu. Kävipä vain niin että sain toukokuun lopussa tiedon, että täyttäisin puolen vuoden sisäisen sijaisuuden ja sillä tiellä ollaan. Paljon puhuvaa lienee että olen viimeksi oman läppärinikin avannut 14.10.2020. Viikon päästä tuo vuoden sijaisuus päättyy, juuri sopivasti kun aloin olemaan sinut hommissa. Pääsen kuitenkin takaisin itselle tutumpiin kuvioihin ja siitä olen iloinen. Jää aikaa päässä muullekin.

Juoksuvuosi 2020 myös kuihtui aikalailla kasaan. Sairastin heinä-elokuussa jonkun taudin joka ei testien mukaan ollut korona, mutta aiheutti tajuttoman kurkkukivun ja vei keuhkoista pariksi kuukaudeksi terän. Joskus lokakuun alussa sairastin vielä tavallisen räkätaudin. 

Olin juuri sopivasti ennen tuota ensimmäistä flunssaani aloittanut myös Niko Auvisen (Liitävät Lenkkarit) juoksuvalmennuksessa. Voin sanoa että olin oikein malliesimerkki asiakkaasta jolla "tulee aina pari muuttujaa" ja paletti leviää käsiin. Muutaman kerran sain jo putkea aikaiseksi ja hyvän fiiliksen, mutta sitten "tuli jotain". Milloin tauti, milloin tappavan rankka työviikko, milloin koiranpentu. Niko on siitä huolimatta jaksanut olla uskomattoman tsemppaava ja kannustaa aina takaisin lenkille.

Yritin välissä hakea myös buustia lenkille siitä, että testailin eri kelloja. Tämän seurauksena Polar Vantage M vaihtui kesällä Garmin Vívoactive 4 -malliin. Testasin siinä välissä myös Amazfit Stratos+, Suunto 7 ja Samsung Galaxy Watch Active 2 -kellot. Viimeisen pitämiseen oli oikeasti jo todella suuri kiusaus. Toistaiseksi kuitenkin pitäydyn VA4:ssä ja odotan jo sormet syyhyten vuoden 2021 kellojulkaisuja, sillä tänä vuonna aion vaihtaa kelloon, jossa on eSIM-ominaisuus ja voin jättää puhelimen lenkillä kotiin. Niin vapauttava tunne oli kyseessä kun sen pääsin GWA 2:lla kokemaan.

Ehkä ainoa loppuvuoden todellinen onnistuminen oli että tehtiin diili että 6.12. töpöttelyn sijaan yritän ihan oikeasti hölkkä-juosta. Vaikka lenkkejä oli alla 0, se silti onnistui. Ei sentään kaikki koiran kanssa metsässä samoilu ollut mennyt hukkaan. Nikolla oli tähän hetkeen myös hyvä pelisilmä, eikä mun lenkit olleet enää PK-hölkkää koska sykkeiden pitäminen siellä hölkäten oli todella vaikeaa. Sain juosta kilometristä viiteen mittaisia pätkiä lenkeillä ja tulihan siitä oikeasti parempi fiilis että jaksoi ne, kuin että epäonnistuu pitämään sykkeet kuosissa vaikka treeni tulisikin tehtyä. Tosin tuli joulukuunkin aikana vielä niitä muuttujia ja loppupuolisko meni ihan sählätessä.

Vaikka olen pyrkinyt vuosien varrella vähentämään itseni ruoskimista, sillä se vie loppuviimeksi lähinnä syvemmälle ojaan, oli 31.12.2020 aika ruhtinaallisen sysisurkea ja itseensä pettynyt fiilis. En kuitenkaan aio tehdä mitään (kliseisiä) lupauksia ja ryhtiliikkeitä, vaan oikeasti vain yritän olla taas se energinen ja aktiivinen minä, jota olin ennen koronaa ja sen mukanaan tuomaa stagnaatiota elämässä. En osaa sanoin kuvailla kuinka paljon voi kaivata vaikkapa työmatkapyöräilyä. Ainoa pelastus tässä kaikessa on tuo koira, joka vaatii paljon aktiviteettia ja sen myötä metsässä tulee samoiltua nykyään paljon.

Mutta mitä sitten odotan vuodelta 2021?

Mun hartain toive on, että pääsisimme taas elämään normaalia elämää, johon kuuluu vaikkapa kuntosalilla ja jumpissa, sekä työpaikalla käyminen. Jos jotain, mennyt vuosi osoitti että olen rakentanut elintapani sen ympärille, että sitä rytmittää paikasta toiseen liikkuminen ja paikkasidonnaiset asiat, kuten yliopistolla opiskely ja töissä työnteko. Kun kaikki tapahtuu 24/7 neljän seinän sisällä, meinaa nuppi alkaa kellahtamaan nurin.

Toki on selvää myös, että toivon tämän vuoden olevan myös terveempi. En muutamaan vuoteen ole sairastellut samalla tavalla kuin vuonna 2020 ja kyllä otti päähän. On selvää että runsas perusliikunta on selkeästi myötävaikuttanut terveenä pysymiseen ja vuonna 2021 tärkeimpiä asioita tulee olemaan tehdä töitä sen eteen. Tärkein ulos hiljaaja on varmasti nelijalkainen perheenjäsenemme, mutta haluaisin Adidas Terrexien lisäksi ulkoiluttaa ja kuluttaa muitakin kaapista löytyviä Adidaksen lenkkitossujani.

Juoksussa haaveena on toki edelleen joskus juosta sub 20 minuutin 5 kilometriä, mutta siihen on tällä hetkellä paljon enemmän matkaa kuin oli toukokuun viimeisenä päivänä, jolloin matka taittui 26 minuttiin ja yhteen sekuntiin. Ennen kuin tästä tavoitteesta voi alkaa realistisesti haaveilemaan, täytyisi ensin kyetä jälleen säännöllisesti lenkkeilemään.

Välitavoitteena kyytipojaksi on asetettu jo viime vuodelta tälle vuodelle siirtynyt Naisten Kympin osallistuminen. Sen lisäksi täytynee alkaa haravoimaan läpi muitakin tämän vuoden juoksutapahtumia ja katsomaan mikä näyttäisi sopivalta. Kiitollista tässä tehtävässä on tänä vuonna kuitenkin se, että tämä pandemia toivottavasti saadaan sellaiselle tasolle kesän tapahtumakauteen mennessä, että tapahtumat pystytään toteuttamaan suunniteltuina ajankohtina vaikka niihin sisältyisi aiemmasta poikkeavia turvatoimia.

Vaikka edellä kuvattu maalaileekin vain kauniita ajatuksia ja tavoitteita, on selvää se, että Nikon valmennuksessa jatkan edelleen. Ette usko kuinka kannustavaa on kuulla että joku uskoo sinuun. Niiden siivittämänä vuosi oli hyvä pistää käyntiin heti 1.1. puolen tunnin hölkkäreissulla. Tästä suunta on vain eteenpäin.

Mitä haaveita, toiveita tai tavoitteita sulla on vuodelle 2021?

Wings for Life World Run 2020 -hyväntekeväisyysjuoksu ja onnistumisen elämykset

Eilen, sunnuntaina 3.5.2020 järjestettiin Wings for Life –hyväntekeväisyysjuoksu. Wings for Life –säätiö tukee selkäydinvammojen tutkimusta ja juoksutapahtumalla kerätyt 2,8 miljoonaa euroa menevätkin tähän tarkoitukseen. Osallistumismaksu oli 20 euroa ja itse löin siihen tällä kertaa 5 euroa vielä päälle. 

Tapahtumaa sponsoroi Red Bull, joten monilla Red Bullin sponsoroimilla urheilijoilla on tapahtumassa omat joukkueensa. Tapahtuma tuli tietooni Iivo Niskasen Instagram-tilin kautta, joten päätin myös liittyä hänen joukkueeseensa ja osallistumismaksuni laskettiin hänen joukkueensa pottiin. Ensi vuonna taidan tosin valita Robson Lindbergin tiimin, sillä huomasin vasta tapahtuman jälkeen että hänelläkin oli joukkue ja tuen hänen asiaansa kontaktilajien päävammojen tietoisuuden lisäämisestä noin muutenkin. 

Osallistumistani tapahtumaan motivoi kuitenkin useampikin seikka. Ensinnäkin koronan myötä rahaa on kulunut paljon vähemmän, joten ajattelin käyttää säästynyttä rahaa hyvään tarkoitukseen. Lisäksi tapahtuma on hyvä motivaattori lenkille lähtöön. Tärkeimpänä motivaattorina kuitenkin pidin keräyksen kohdetta. Koen liikkumisen tärkeäksi ja olen harrastanut lajeja, joissa voi loukkaantua hyvinkin vakavasti, enkä pidä juoksemaan pystymistä omallakaan kohdallani täysin itsestäänselvyytenä. Lisäksi liikenneturvallisuus on itselleni tärkeä asia, sillä kolarista seurauksena voi olla peräti halvaantuminen ja tiedän ihmisiä joille näin on käynyt. Selkäydinvammojen tutkimus ja kuntoutus on siis asia, jota mielelläni tuen.

Wings for Life 2020 App Run -konsepti

Tapahtuman konsepti on siis hyvin yksinkertainen. Tänä vuonna jokainen juoksi itsenäisesti ja matkaa seurasi koko ajan käynnissä ollut sovellus GPS-signaalin avulla. Puoli tuntia liikkeellelähdön jälkeen perään lähti virtuaalinen "catcher car". Jokainen sai juosta niin pitkään, kunnes "auto" sai juoksijan kiinni. Sovelluksessa pystyi myös kytkemään päälle ääniohjauksen. Ennen lähtöä äänihjauksessa tuli hieman kannustusta ja yleisön suosionosoituksia. Juoksun aikana jokaisella kilometrillä tuli ilmoitus juostusta matkasta ja jokin kannustava huuto perään. Puolen tunnin jälkeen catcher carin "kuljettaja", etäisesti Donald Trumpin imitaatiota muistuttaneen äänen kanssa, ilmoitti lähteneensä liikenteeseen. Kuljettaja ilmoitti milloin oli saanut ensimmäisen matkaajan kiinni, kun vauhti nopeutui ja kun etäisyys alkoi kuroutumaan umpeen. Loppuvaiheessa ilmoituksia tuli kun välimatkaa oli 500m, 300m, 150m ja saattoi tulla ehkä vielä 100m kohdalla. Viimeisen ilmoituksen kohdalla yritin tosissani kuvitella kuinka lähellä auto olisi todellisuudessa. :D Sovelluksesta myös näki koko ajan paljon välimatkaa autolla on vielä kurottavanaan.

Miten juoksu onnistui omalla kohdallani?

Päätin siis lähteä matkaan, vaikka tavoitteet kilometrien osalta eivät olleet erityisen kovat. Tapahtuman sivuilla oli etukäteen laskuri, jolla voi laskea paljon ehtii juoksemaan. Katseltuani lenkkivauhtejani ja peilaten aika rankkaan viikkoon, ajattelin pysyväni menossa mukana ehkä 8 km ja reilun tunnin. Optimistisinkin arvioni oli 1:24 h. En siis ottanut tästä suorituksesta erityisemmin paineita ja lähdin rennoin rantein – myönnän että vähin lämmittelyin – liikenteeseen. Pistin kelloon kyllä race pace -toiminnolla tahdittimen itselleni, mutten nyt kyllä enää muista mihin sen asetin. Yhtäältä jäin tahdista rauhallisen alun takia koko ajan jälkeen, mutta toisaalta juoksin kyllä pidemmälle kuin race paceen asettamani ennusteen mukaan olisi pitänyt ehtiä.

Wings for Life 2020 App Runin lähtöviiva

Onhan se kivaa kun saa kirjoittaa itselleen starttiviivalle terveiset ;)

Kuten tässä on tullut moneen kertaan todettua, tämä koneeni on mallia diesel, eli lähtee hitaasti käyntiin mutta potkua tarvittaessa löytyy. Niin oli tälläkin kertaa. Pari ensimmäistä kilometriä meni rauhassa, jonka jälkeen aloin hieman kiristää. En valinnut juoksumaastoa mitenkään vauhtia optimoiden, joten 3,2km jälkeen edessä oli pitkä nousu. Noin 4,5km jälkeen catcher car lähti perään. Ilmeisesti tässä oli buustia vauhtiin, sillä neljännen kilometrin jälkeen kilometrivauhdit kiihtyivät ja pysyivät pääosin 5:50 ja 6:10 minuutin välimaaston tuntumassa. 

Tässä mennään sitä isoa mäkeä ensimmäistä kertaa yli alamäen puolella.
(Pahoittelen kuvanlaatua, mutta aitous kunniaan.)

Koska olin suhteellisen pessimistinen ehtimiseni suhteen, lenkki oli enimmäkseen mallia ees-taas. Näin ollen 7. ja 8. kilometrin välissä se aiempi korkea nousu tultiin vielä toisinpäin takaisin. Tosin niin vain tuo 8. kilometri on ollut 3. nopein. Tiedä sitten pitäisikö tässä itkeä vai nauraa. Ylämäkijuoksu tuntuu tosin aiemmankin datan perusteella olevan "mun juttu", mutta se on jo toinen tarina.

Meno tuntui lennokkaalta oikeastaan 9. kilometrin loppuun asti. Tämän jälkeen oli enää 1,5 km kotipihaan ja pysähdyin ihan hetkeksi paitsi ottamaan juoksukavareistani (alla) kuvan, niin myös tarkistamaan paljon autolla ja minulla oli vielä välimatkaa. Tässä vaiheessa olin jo ylittänyt oman tavoitteeni ja etäisesti aloin tuskastumaan siihen että matkaa olikin vielä jäljellä. Piti nimittäin miettiä mihin sitä koukkaisi ettei matka lopu kesken? Ei tosin kilometrin lisäkoukku riittänyt, sillä 200m päässä pihasta käännyin vielä takaisin uudelle silmukalle. 

Tässä vaiheessa juoksua oli 1:18 h takana ja alkoi henkisestikin jurnuttamaan kääntyä vielä pois päin "maalista", mikä näkyi myös spliteissä. Koska en ollut ollenkaan uskonut juoksevani näin pitkään, alkoi nestehukka tietysti myös painamaan. Pohkeet olivat olleet aiemmin viikolla kovilla ja olivat nyt kestäneet hyvin, mutta ajassa 1:23 h kellossa selkeästi tuntui, että kramppaaminen olisi ollut jossain kohtaa edessä. Auto ei kuitenkaan enää tässä vaiheessa ollut kaukana, joten ei se muu auttanut kuin jatkaa vielä hetki. Loppuspurtti piti vetää vielä kotipihan läpi ja juuri ennen kuin saavuin naapurin pihaan muutaman sadan metrin päähän, ilmoitti catcher carin kuski saaneensa minut kiinni 14.63 km ja n. 1:31h kohdalla. 

Ihan oikeasti teki melkein mieli itkeä koska fiilis oli niin uskomaton. Olin taas ylittänyt omat odotukseni täysin ja vielä hyvän tarkoituksen tähden!

Onnekseni ja epäonnekseni en lopettanut ihan kotipihaan. Pohkeet huusivat tämän vuosiin pisimmän lenkkini jälkeen. Myös säännöllisesti temppuileva SI-niveleni ilmoitti menneensä lukkoon kipuna alaselässä. Pingviinin elkein kävelin takaisin kohti kotipihaa ja sain edes muutaman sadan metrin verran jäähdyttelyä. Kotipihalla sain aikaan hyvin epämääräisen poseerauksen, jossa hädin tuskin pysyn pystyssä kaikkine kipuilevine raajoineni. Mutta älysin sentään vihdoin riisua takin. Mietin nimittäin jo lähtiessä pelkällä pitkähihaisella liikkeelle lähtöä, mutta taskut tuntuivat nyt luonnollisimmalta vaihtoehdolta juoksuvyön ollessa kotona, sillä ilman puhelinta tälle lenkille ei voinut lähteä.

Loppuyhteenvetona ei voi muuta kuin todeta, että ihan mieletön tapahtuma vaikka yksikään ihminen ei fyysisesti ollut rinnallani tähän osallistumassa! Jopa ne nauhoitetut virtuaalikannustukset tsemppasivat eteenpäin, eikä sitä Donald Trumpin imitaatiota muistuttanutta kaveria halunnut päästä liian aikaisin ottamaan kiinni! 

Ensi vuonna uudestaan ja entistä pidemmälle! Tuletko mukaan?

Huhtikuun kuukausiraportti: kardiokuorman sietokyvyn ennätys häröilemällä

Tervetuloa ensimmäisen kuukausiraportin pariin! Näin liian paljon opiskelleena olen tietysti sitä mieltä, että analyysi tarvitsee tuekseen dataa, joten olen raapinut Polar Flowsta erilaisia Vantage M:n keräämän datan perusteella saatavilla olevia kuukausiraportteja ja niiden valossa pureskelen hieman omaa tekemistä.

Mitä tein?

Alla on Polar Flow:n antama yleiskuva koko kuukauden tekemisistä. Kaavion näyttämät tiedot voin valikoida itse ja koin että nämä antavat parhaan yleiskuvan määristä ja kuormista, kertoen samalla hieman mikä laji on kyseessä. Mikäli keskinopeus on korkea, on päivään sisältynyt sähköpyöräilyä, mikäli ollaan nollan tuntumassa, on kyseessä ollut voimaharjoitus, BodyJam tai muu paikallaan tehtävä harjoite.

Kuvassa: pylväät (aika), yhteinäinen viiva (maksimisyke),
punainen katkoviiva (keskisyke), violetti katkoviiva (nopeus km/h)

Lajit & määrät:

Juoksulajit: 13:35 h, 100 km (voit lukea #april100kmchallenge:sta täältä)

Sähköpyöräily: 14:42 h*, 243,5 km

Lihaskunto: 01:38 h

Muut lajit: venyttely / muut FitSparkin liikkuvuusharjoitteet, toiminnallinen harjoittelu (=juoksutekniikka) & BodyJam

*Sähköpyöräreissuilla en aina välttämättä pysäytä kelloa, esimerkiksi jos käydään kaupassa, siksi aika on enemmän suuntaa antava määre. Kilometrit toki ovat aina kuljettuja.

Arvioitu vaikutus (aerobiseen) kuntoon

Polar Flow seuraa myös harjoittelun vaikutusta kehon kykyyn sietää sydän- ja verenkiertoelimistön kuormitusta. Indeksinä toimii kardiokuorma, jonka määrittäminen on osa Training Load Pro –toimintoa. (Lisää sen taustoista voi lukea täältä.) Olen kuvassa aktivoinut pisteen, jossa kardiokuroman sietokyky on korkeimmillaan.

Aloitin Polarin juoksuohjelman muistaakseni joskus maaliskuun loppupuolella. Sitä tehdessä olin ennakkoparametrejä syöttäessä ehkä arvioinut viikottaisen liikunnan määräni hieman alhaiseksi, sillä liikuin paljon aliharjoittelun tai ylläpitävän puolella. Sinälläänhän kuormituksen määrän pitääkin vaihdella, koska palautumiselle tulee jättää aikaa ja toisaalta kehoa tulee rasittaa ajoittain kovaa, jotta superkompensaation hyödyt saadaan.

Kuten alemman kaavion vaaleansinistä viivaa ja ylemmän kaavion kuorman statusta vertailemalla voi hieman aavistella, tässä kävi niin, että kunto alkoi laskemaan tarpeeksi huonoksi, jolloin liikuntakin alkoi muodostumaan kuormittavaksi. Tuossa vaiheessa oltiin juoksuohjelman kolmannella viikolla muistaakseni ja neljäs oli kevennetty viikko, jolloin kuormitus on jälleen laskenut. Kevennetty viikko on kuitenkin tehnyt tehtävänsä, sillä sietokyky on kasvanut jokseenkin tasaisesti.

Kovin kehitys sietokyvyssä on tapahtunut nyt loppukuusta, kun aloin sooloilemaan tekemisieni kanssa. Missään nimessähän tekeminen ei ollut kehon kuormittamisen näkökulmasta järkevää ja tiesin etten voi montaa päivää näin jatkaa peräjälkeen. Rasituskäyrän kulmakerroin on varsin kova.  Ainoa syy siihen että pohkeeni ylipäätään selvisivät tästä kaikesta on useita kertoja päivässä toteutetut lyhyet venyttelyt sekä rullailut pallon ja rullan kanssa. Kaikesta huolimatta olen saavuttanut kaikkien aikojen huippuni sietokyvyssä - 73! (Aiempi huippu oli 60.) Vaikka kuormitus on ollut ylikuormittavan puolella jo useamman päivän, on sietokyky silti jatkanut vielä kasvuaan. Myöskin tuo kahden harmaamman pilarin projisointi siitä, miten kuormitus laskee seuraavan kahden päivän aikana antaa osviittaa siitä, että ihan överiksi ei ole vedetty ja palautumaan todennäköisesti tullaan tästä suhteellisen nopeasti. Nyt täytyy vain nukkua ja ottaa iisimpi jakso.

Täydellisemmän kuvan näistä luvuista toki saisi, mikäli palautumista pystyisi mittaamaan jotenkin, mutta Recovery Pro on ominaisuus, joka löytyy Vantage V:stä, muttei Vantage M:stä...

Kohokohdat saavutettiin juoksulenkeillä

Parhaita fiiliksiä on saavutettu loppukuun puolella kun annoin itselleni mahdollisuuden juosta omien fiilisten mukaan. Pisin lenkki naismuistiin vedettiin viime perjantaina, kartuttaen pankkia yli 11 kilometriä. Nopein kilsa oli jälleen viimeinen juostu kilometri. Olin yllättynyt kuinka hyvin sitä jaksoikin painaa loppuun asti kun matkalla vain malttoi kuunnella itseään.

Uskomattomin fiilis puolestaan oli kun saavuin tuolta viimeisimmältä epävirallisen 5 km ennätyksen tuottaneelta lenkiltäni (ei toisteta itseä, joten jos jäi lukematta: klik).

Tosin en voi kieltää etteikö Polarin ohjelmankin tahdittamilla lenkeillä olisi myös ollut hyvä fiilis. Kyllä sitä hymyssä suin on saanut monelta lenkiltä kotiin tulla. Peruskunnon kartuttaminen on kuitenkin erittäin kriittistä onnistuneen pohjan rakentamiseksi muulle juoksuharjoittelulle.

Pettymyksiä kun suoritus ei vastaa odotuksia

Yritys kellottaa virtuaalikisan maili oli ehkä se isoin pettymys. Vedin tosiaan yhden vajaan mailin, joka kokonaisena olisi saattanut jäädä alle 7 minuuttiin, mutta oikea oli yli 7:30 min. Mutta vähän myös harmitti että juoksuohjelma laittoi PK-kauden kunniaksi jurnuttamaan tosi matalilla sykkeillä. Vaikka viikkoon onkin yksi intervalli, olisin itse kaivannut vain enemmän näitä keskitehoisia lenkkejä, joita olen nyt loppukuusta juossut, motivoimaan.

Fiilis oli jokseenkin maansa myynyt mailin kellotuksen yrityksen jälkeen.

On myös ollut jotenkin vaikeaa myöntää itselle että kunto nyt yksinkertaisesti on vähän rapa. Lukuun ottamatta vuoden takaista Naisten Kympille alkanutta harjoittelua (joka loppui kyllä varsin lyhyeen), olen juossut todella aktiivisesti lenkkiä viimeksi varmaan vuonna 2013. Kovin juoksukunto on tainnut olla 2012 kun olin muuttanut opiskelemaan ja samalla jättänyt jumppaohjaajan hommat. Hapenottokyky oli silti vielä aikamoinen kaiken sen treenatessa puhumisen jäljiltä. En osaa enää edes kuvitella millaisiin suorituksiin silloin on kyennyt. #oispadataa (Tai no, on Movescountissa, mutta koska olin niin "ahkera" synkkaaja, enkä jaksanut päivitellä lajiprofiileja, niin on paha mennä sanomaan mikä on juoksulenkki.)

Mitä olen oppinut itsestäni?

Vaikka takaa löytyy vuosien enemmän ja vähemmän aktiivista urheilutaustaa, olen silti jälleen oppinut itsestäni uusia asioita tämän systemaattisen harjoittelun uudelleen aloittamisen yhteydessä.

Omituisin ilmiö on ollut niinkin tavallinen asia kuin nälkä. Olen siis valitellut toistamiseen Instagramissa, että unohdan syödä lounasta. Tämä johtunee siitä, että energiankulutukseni on laskenut ja lounaan syöminen on omalla kohdallani vahvasti työpaikkaan sitoutunut rutiini. Jenkkifutisaikoihin peliviikonloppuja edeltäneiden perjantaipäivien lounaiden perinteisiin työkavereiden kanssa kuului että he odottavat kun ahdan massiivista annosta mahaani, sillä viikonlopuksi piti aina tankata glykogeenivarastoja täyteen (pelipäivinä harvoin oli nälkä). Varsinkin nyt "koronteenin" aikana olen puolestaan tuskaillut edes pienen lautasellisen alas saamisen kanssa.

Kunnes koitti tämän viikon alku. Katsoin että energian päivittäinen keskikulutukseni on jälleen ollut sitä tasoa, mitä se on viikkoina, joina pyöräilen useampana päivänä 30km (n. 1,5h liikuntaa päivässä). Tajusinkin siis joku päivä että vatsaani suorastaan kipristeli koska nälkä oli niin kova. Jonain aamuna heräsin siihen, että näin viimeisimmässä unessani unta, jossa söin karkkia koska nälkä oli niin kova. Nähtävästi tällainen kovempien treenien jakso potkaisi aineenvaihduntaa taas oikein toden teolla käyntiin.

Olen myös yllättynyt saavutetusta pystyvyyden tunteesta. Urheilu-uran aikana tuli monesti vastaan tilanteita, joissa uskalluksen puute on aiheuttanut epäonnistumisen tunteita. Onkin ollut huikea fiilis kun jalka on liikkunut rivakkaan ylämäkeen vaikka pumppu hakkaa, eikä välipalan siirtyminen vatsasta viereiseen ojaankaan kovin kaukana ole ollut.

Toukokuun suunnitelmissa paluu Polarin ohjelmaan

Toukokuu starttailee sunnuntaina Red Bull:n Wings For Life -tapahtuman merkeissä. Sen jälkeen täytyy kyllä antaa pohkeille vihdoin rennompi viikko ennen seuraavan sunnuntain Naisten Kympin alkuperäisenä taphtumapäivänä juostavaa virtuaalikymppiä. 

Aikaa en kyllä osaa edes arpoa. Katsoin tosin viime vuoden Naisten Kympin splittejä ja meikä-mammahan on vetänyt siellä useamman alle 6min kilsan ihan noin kylmilteen. (Siinä oli sellainen kuukauden harjoittelutauko vähintäänkin.) Aikakin olisi varmaan ollut nopeampi jos olisi strategisesti järkevämmin pistänyt vähän pökköä pesään aiemmin kuin kolmannella kilometrillä. Tosin tämä diesel-kone ottaa kyllä aikansa lämmetäkseen, enkä silloin ollut paikalle kaupunkipyöräilyä lukuun ottamatta ottanut erityisemmin lämpöjä.

Lisäksi annan elämäni Polarin hallittavaksi tuon virtuaalikympin jälkeen. Annoin ohjelman nimittäin määritellä myös oheisharjoitteet ja siellähän on joka päivälle tekemistä, vähintään liikkuvuusharjoitteen muodossa. Tällä kertaa nostin myös harjoitusmääriä, jottei edessä ole uudestaan tätä kehittävän vaikutuksen hakemista kunnon heikentämisen kautta. Ihmiskokeen ajattelin siis tehdä ihan noin huvin vuoksi.

Mitä teillä on suunnitelmissa toukokuulle? Kuulisin mielelläni myös tästä raportista, oliko romaani liian pitkä vai jäikö pois jotain mitä haluaisitte kuulla?

Etäyhteislenkit, #april100kmchallenge, virtuaalikisat ja muut korona-ajan kannustimet

Koronan myötä juoksutapahtumat on peruttu. Itse olen ilmoittautunut Naisten Kympille, mutta tässä keväällä olisi myös esimerkiksi Helsinki10 ja Helsinki City Running Day.

Peruutukset ovat tuoneet mukanaan kaksi ilmiötä: etäyhteislenkit ja virtuaalikisat.

Etäyhteislenkit ovat tuoneet omaankin juoksemiseeni piristystä, ollen varsin paineeton ympäristö lenkkeilyyn. Tavallisissa oloissa en ole ehtinyt yhteislenkeille osallistumaan, mutta nyt on paitsi itsellä kannustin hilautua ulos, myös inspiroivaa seurattavaa somessa. Lauantaisin lenkkeillään siis Naisten Kympin #lenkkilauantai-häsän merkeissä ja sunnuntaisin on #hcrdetäyhteislenkki. Molempiin on myös itse tullut osallistuttua.

Virtuaalikisat ovatkin jo hieman toista maata. Mielestäni on mahtavaa, että virtuaalitapahtumia järjestetään paikkaamaan useiden siirrettyjen kisojen luomaa tyhjiötä Suomen (juoksu-)keväässä. Esimerkiksi Runner's High:n kilpailussa juostaan maili, 5km ja 10km. Jokaisesta saa kellottaa 3 aikaa ja parhaat lasketaan. Ainoa tarvittava väline on laite, joka tallentaa reittisi GPS:llä.

Tämä edellä kuvattu Virtual Race 2020 kilpailu alkoi joskus maaliskuun puolivälin jälkeen ja päättyy nyt huhtikuun loppuun. Kirjauduin itsekin mukaan, mutta taitaa käydä niin etten yhtäkään aikaa käy kirjaamassa. Siinä missä mahdollisuus on pitkään systemaattisesti harjoitelleille hieno keino päästä mittaamaan kuntoa, itsellä on ollut rehellisesti sanottuna peräti vähän pettynyt fiilis. Vaikka Runner's Highn Insta-stooreissa on jaettu myös itseni tasoisten juoksijoiden hienoja saavutuksia, tuntuu itselle vaikealta lähteä kirjaamaan mitään minkä itse ajattelee olevan rapakunnoksi laskettavaa. On tavallaan vaikea ryhtyä ulosmittaamaan omaa kuntoaan kun sitä kuntoa ei oikeastaan vielä omissa silmissä ole.

Spontaanin mailin jälkeen irtosi vielä pelleilyä.

Kidutettu maili herätti lähinnä pettymystä.

Kerran yritin lenkillä mailia kun spontaanisti tuli fiilis että voisi irrota. Se maili tosin harmikseni jäi vajaaksi. Toisella kerralla yrittäessä fiilis oli aivan järkyttävä. Tuntui että tekniikka olisi vienyt nopeammin eteenpäin, mutten jaksanut ylläpitää sen mukanaan tuomaa vauhtia muun kropan voimin ja kaikkinensa tunne oli hirveä. Onneksi otin siihen päälle vielä muutaman kilometrin juoksentelua, ettei jäänyt ihan hirveä fiilis. Mutta halut kokeilla mihin vielä pystyisi upposivat kyllä siihen.

Sen sijaan itselle sopivaksi haasteeksi olen kokenut Viron puolella / virolaisten keskuudessa maailmalla pyörivän (ja Nike Running Club –sovelluksesta löytyvän) #april100kmchallenge:n. Haaste konkretisoi juostua määrää hyvin. Tosin tässä kohtaa kävi niin, etten oikein meinannut Polarin ohjelmalla saada matalien sykerajojen johdosta kilsoja täyteen. Niinpä heitin nyt pariksi viikoksi vielä juoksuohjelman sivuun ja vetelen muutaman 10km lenkin niin saadaan tuokin lukema tauluun! Enää 19,6km jäljellä.

#april100kmchallenge on kannustanut ulos – onneksi myös nauttimaan hyvistä säistä!

Eivätkä virtuaaliset kisatkaan Runner's High:n kisaan lopu. 3.5. juostaan Red Bull:n selkäydinpotilaiden hyväksi järjestettävä hyväntekeväisyysjuoksu Wings for Life World Run, jossa juostaan sovelluksen avulla juoksijaa seuraavaa virtuaalista autoa pakoon. Omalla kohdallani tavoitteena olisi juosta vähintäänkin reilu tunti. Jos diesel-koneeni käynnistyy mukavasti, saatan ennättää juoksemaan jopa vajaa 1,5h.

Lisäksi 9.5. juostaan alkuperäisen tapahtuman korvaava virtuaalinen Naisten Kymppi. Vaikka itselle oli lähes tulkoon onnenpotku, että tapahtumaa lykättiin, on silti mukavaa päästä virtuaalisesti ulkoilemaan ja ihmettelemään kuinka kovaa kympin pystyisi nyt vetämään tässä vaiheessa.

Kilometrien kasvaessa lihashuollosta on pakostakin tullut osa rutiineja.

Yksi näiden tapahtumien paljouden hienouksista on ollut, että yhtäkkiä on iso liuta verrattain matalan kynnyksen kannustimia juosta! Sosiaalisessa mediassa tekemisistään kailottaminen myöskin – ainakin omalla kohdallani – toimii jonkinlaisena kontrollitekijänä. Varsinkin 100km:n haaste on kannustanut ulos ovesta. Juoksuhimo tosiaan kasvoi niin paljon, että osittain hieman kyllästyttyäni jurnuttamaan matalan tehon pitkiä lenkkejä otin pienen tauon Polarin juoksuohjelmasta (eli lopetin ja tein uuden alkamaan myöhemmin), jotta pääsisin juoksemaan omien fiiliksien mukaan. Toki tämä omien fiilisten mukaan into piukeana juokseminen on aiheuttanut pohkeiden vahvan jumitustilan, mutta on se sen väärtti. Ja pohkeetkin aukeavat tässä pikkuhiljaa kun joka päivä useamman kerran heiman rullailee ja venyttelee. Ihan ammattilaiset Runner's High:n podcastin jaksossa 16 näin kannustivat tekemään.

Oletko ottanut tai meinaatko ottaa osaan johonkin virtuaalitapahtumaan?

Tervetuloa!

Moikka ja tervetuloa blogiin!

Olen Piia, kahdenkympin puolivälin jo pitkälle ohittanut espoolainen. Elämäni pyörii opiskelun, työn ja kodin ympärillä. Koronan myötä kaikki nämä eivät enää kuitenkaan ole levinneet ympäri pääkaupunkiseutua, vaan elämä keskittyy yhteen lokaatioon.

Siitä se ajatus sitten lähti. Aloin nimittäin juoksemaan.

Toki olen elämäni varrella harrastellut urheilua, juoksemistakin. Parin viime vuoden aikana en kuitenkaan ole jaksanut stressata liikunnasta, enkä jaksa kyllä edelleenkään. Tuppaan vain innostumaan ja nyt innostuksen kohteena on juurikin juokseminen. Vuosi sitten yritin aloittaa juoksu tavoitteena treenata Naisten Kympiksi kuntoon. Elämä vei kuitenkin vielä voiton itsekurista kuukausi startin jälkeen. Nyt olen tämän ensimmäisen kuukauden merkkipaalun ohittanut ja innostus anoastaan kasvaa. Toiveenani on saada tästä loppuelämän mittainen harrastus, joka mahdollistaa liikkumisen elämäntilanteeseen katsomatta.

Tässä innostuttuani aloin tonkimaan netin syövereistä juoksublogeja. Ja totesin että piru, niitähän on ihan liian vähän kaltaiseni ahmijan makuun! Joten päätin pistää korteni kekoon.

Tervetuloa mukaan matkalle, toivottavasti viihdyt! Mitä enemmän juoksuseuraa, sen parempi :)