#april100kmchallenge - D O N E .

Follow my blog with Bloglovin

Instagramissa seuraavat saattoivat bongata, että eilen se sitten täyttyi - 100 km huhtikuulle. JES! Tarina siitä, miten sinne sataan kilometriin päästiin ei ole kuitenkaan ollut mikään optimaalinen ruusutarina Strömsöstä. 

Kaikki alkoi siitä kun viime vuonna bongasin virolaisen kaverini postailevan someen huhtikuussa karttuneita kilometrejään. Juttelimme kesällä aiheesta ja haaste kuulosti kivan rennolta. Kun hän 1.4. jälleen postaili ensimmäisen kuuden kilometrin tulleen lyödyksi tauluun, päätin itse lähteä hommaan mukaan. 

Itse haastehan on Nike:n treenisovelluksissa, mutta Instassa haastetta on vetänyt virolaisille Keiu Pirnpuu (@keiup), joka myös ohjailee Niken treenejä, sekä kuntosaliketjulla MyFitness, jonka jäsen olen itsekin sattumoisin ollut. Keiu siis haastoi porukkaa postailemaan someen omat lenkkinsä ja matkan varrella osallistujien kesken on arvottu herkkujakin. Kaikkinensa juoksijoita oli muistaakseni ihan satoja (300+).

Oma matkani kohti satasta alkoi varsin verkkaisesti. Kuten aiemmin olen maininnut, seurasin Polarin juoksuohjelmaa. Alkuvaiheessa ohjelmassa on menossa PK-kausi, joten sykerajat ovat todella matalalla, enkä oikein ehtinyt missään vaiheessa kartuttaa kunnon pitkiä lenkkejä. "Pitkikseni" ehtivät yleensä mataline sykerajoineen noin 7 kilometrin mittaan. Vaikka ensimmäisen viikon jälkeen olin ihan aikataulussa 25 km saldon kanssa, 1,5 viikkoa ennen loppua paniikki alkoi suorastaan iskemään kun taulussa oli vasta karkeasti puolet kilometreistä. Syyksi on aika helppoa todeta laiskottelu intervallitreeneihin lähdössä, tuli myös pari tuollaista parin päivän rakoakin juoksemisessa.

Jokainen pylväs kuvaa juoksuharjoituksen pituutta, punainen katkoviiva sykettä ja violetti katkoviiva vauhtia (min/km).

Keskeytin Polarin ohjelman ja päätin juosta ihan omien fiilisten mukaan. Se homma lähti viimeistään viime perjantaina (24.4.) ihan lapasesta. Lähdin huvikseen hölköttelemään ja tulin kotiin 1:30 tuntia ja yli 11 km myöhemmin. Lenkin nopein kilometri oli viimeinen juostu kilometri. Sunnuntaina asetin tavoitteeksi 1:10 tuntia hölkkäilyä ja taas vauhti vain kiihtyi loppua kohden, jonka takia jouduin vetämään yhden pellon suoran kerran ylimääräistä edestakaisin, sillä olisi loppunut matka kesken ennen ajan loppumista. 

Tämän jälkeen olisi ollut oiva paikka ottaa hieman lepoa, mutta pitihän sitä ukon seuraksi lähteä lenkille, jonka piti olla kevyt 4 km. Toisin kävi – käytiin kyllä reilusti yli aerobisen kynnyksen. Seuraavan päivän 10 km olikin sitten aikamoista rämpimistä. Jo lähtiessä pohkeisiin sattui ja energiat oli ihan nollassa, vaikka olin syönyt päivän aikana oikeastaan tavallista enemmän. Kotiinpaluun fiilikset näkee kuvasta alla.

Tässä vaiheessa alkoi olemaan selvää että vähän liian paljon kilometrejä vähän liian lyhyellä aikavälillä oli alla.

Viimeisen päivän lenkille lähdin kelloon asetettuna tavoitteena vain tasan ne kilometrit, jotka tarvittiin 100km täyttymiseen. Tosin unohdin laittaa kellon päälle ja kilometrien kellotus alkoi vasta melkein 1km lämmittelyn jälkeen. Alun hölkkäsin oikein keposesti ja hitaasti avomiehen lämmittelyn loppuun asti hänen rinnallaan. Hän lähti sitten pinkomaan intervalliaan ja jäin jälkeen hölköttelemään eri reittiä. Kevytuntsikan ja piponkin olin laittanut päähän että tarkenisi ottaa kylmässä ilmassa iisisti. Tätä hölköttelyä kesti noin 300 metriä.

Jotenkin siinä kävi niin että jalka alkoi ottamaan pidempää askelta ja vaikka matka oli hieman mäkinen (yhteensä 50 m enimmäkseen pitkää loivaa nousua, mutta myös laskua), niin jollain ihmeen kymmenennellä vaihteella painelin ensimmäisen hitaan kilometrin jälkeen alle 5:50 min splittejä kilometrille. Kotiin palatessa pysäyttelin kellon 5,4km matkalle reiluun 32 minuuttiin.

Tässä kävi kaiken lisäksi niin, että kuten yllä kuvasta näkyy, niin tuli sitten kelloteltua epävirallista henkilökohtaista treeniennätystä viidelle kilometrille. Viimeisen jyrkän mäen päällä teki kyllä mieli jo hieman oksentaa. Loppussa fiilis oli silti aika huikea. Parasta oli se, että kun saa itse nimetä omat treenitavoitteensa, niin treenin voi nimetä motivoivasti. Tämän vikan treenin nimi olikin "100km <3".

Mitä jäi käteen?

Paitsi 5 km uusi treeniennätys, käteen tästä jäi paljon muutakin. Päälimmäisenä tavoite oli hyvä kannustin laittaa lenkkarit jalkaan yhä uudestaan. Samalla tuli kuitenkin sisäistettyä kuinka yhtäältä vähän 100 km on, mikäli sen tasaisesti kerryttää ja toisaalta kuinka paljon se on jos homman jättää viime tinkaan ja kunto on yhtä rapainen kuin allekirjoittaneella... Jos olisi pari kolmen kilometrin lenkkiä tehnyt kuun alkupuoliskolla enemmän, olisi loppu ollut paljon helpompi.

Tavan ylläpitäminen ja säännöllinen yhä uudelleen ulos ovesta astuminen on kuitenkin varsinkin näin alkuvaiheessa tärkeää, kun vasta muodostetaan tapaa. Vaatii paljon toistoja, ennen kuin lenkille lähtö alkaa olemaan niin peruskauraa, ettei sitä tarvitse liiemmin ajatella. Kuitenkin, ajatellen suurempaa kokonaisuutta, jossa tavoitteenani on tehdä juoksusta itselleni loppuelämän harrastus, tämä oli erinomainen startti. :)

Ensi vuonna uudestaan! Lähtisitkö mukaan?

Etäyhteislenkit, #april100kmchallenge, virtuaalikisat ja muut korona-ajan kannustimet

Koronan myötä juoksutapahtumat on peruttu. Itse olen ilmoittautunut Naisten Kympille, mutta tässä keväällä olisi myös esimerkiksi Helsinki10 ja Helsinki City Running Day.

Peruutukset ovat tuoneet mukanaan kaksi ilmiötä: etäyhteislenkit ja virtuaalikisat.

Etäyhteislenkit ovat tuoneet omaankin juoksemiseeni piristystä, ollen varsin paineeton ympäristö lenkkeilyyn. Tavallisissa oloissa en ole ehtinyt yhteislenkeille osallistumaan, mutta nyt on paitsi itsellä kannustin hilautua ulos, myös inspiroivaa seurattavaa somessa. Lauantaisin lenkkeillään siis Naisten Kympin #lenkkilauantai-häsän merkeissä ja sunnuntaisin on #hcrdetäyhteislenkki. Molempiin on myös itse tullut osallistuttua.

Virtuaalikisat ovatkin jo hieman toista maata. Mielestäni on mahtavaa, että virtuaalitapahtumia järjestetään paikkaamaan useiden siirrettyjen kisojen luomaa tyhjiötä Suomen (juoksu-)keväässä. Esimerkiksi Runner's High:n kilpailussa juostaan maili, 5km ja 10km. Jokaisesta saa kellottaa 3 aikaa ja parhaat lasketaan. Ainoa tarvittava väline on laite, joka tallentaa reittisi GPS:llä.

Tämä edellä kuvattu Virtual Race 2020 kilpailu alkoi joskus maaliskuun puolivälin jälkeen ja päättyy nyt huhtikuun loppuun. Kirjauduin itsekin mukaan, mutta taitaa käydä niin etten yhtäkään aikaa käy kirjaamassa. Siinä missä mahdollisuus on pitkään systemaattisesti harjoitelleille hieno keino päästä mittaamaan kuntoa, itsellä on ollut rehellisesti sanottuna peräti vähän pettynyt fiilis. Vaikka Runner's Highn Insta-stooreissa on jaettu myös itseni tasoisten juoksijoiden hienoja saavutuksia, tuntuu itselle vaikealta lähteä kirjaamaan mitään minkä itse ajattelee olevan rapakunnoksi laskettavaa. On tavallaan vaikea ryhtyä ulosmittaamaan omaa kuntoaan kun sitä kuntoa ei oikeastaan vielä omissa silmissä ole.

Spontaanin mailin jälkeen irtosi vielä pelleilyä.

Kidutettu maili herätti lähinnä pettymystä.

Kerran yritin lenkillä mailia kun spontaanisti tuli fiilis että voisi irrota. Se maili tosin harmikseni jäi vajaaksi. Toisella kerralla yrittäessä fiilis oli aivan järkyttävä. Tuntui että tekniikka olisi vienyt nopeammin eteenpäin, mutten jaksanut ylläpitää sen mukanaan tuomaa vauhtia muun kropan voimin ja kaikkinensa tunne oli hirveä. Onneksi otin siihen päälle vielä muutaman kilometrin juoksentelua, ettei jäänyt ihan hirveä fiilis. Mutta halut kokeilla mihin vielä pystyisi upposivat kyllä siihen.

Sen sijaan itselle sopivaksi haasteeksi olen kokenut Viron puolella / virolaisten keskuudessa maailmalla pyörivän (ja Nike Running Club –sovelluksesta löytyvän) #april100kmchallenge:n. Haaste konkretisoi juostua määrää hyvin. Tosin tässä kohtaa kävi niin, etten oikein meinannut Polarin ohjelmalla saada matalien sykerajojen johdosta kilsoja täyteen. Niinpä heitin nyt pariksi viikoksi vielä juoksuohjelman sivuun ja vetelen muutaman 10km lenkin niin saadaan tuokin lukema tauluun! Enää 19,6km jäljellä.

#april100kmchallenge on kannustanut ulos – onneksi myös nauttimaan hyvistä säistä!

Eivätkä virtuaaliset kisatkaan Runner's High:n kisaan lopu. 3.5. juostaan Red Bull:n selkäydinpotilaiden hyväksi järjestettävä hyväntekeväisyysjuoksu Wings for Life World Run, jossa juostaan sovelluksen avulla juoksijaa seuraavaa virtuaalista autoa pakoon. Omalla kohdallani tavoitteena olisi juosta vähintäänkin reilu tunti. Jos diesel-koneeni käynnistyy mukavasti, saatan ennättää juoksemaan jopa vajaa 1,5h.

Lisäksi 9.5. juostaan alkuperäisen tapahtuman korvaava virtuaalinen Naisten Kymppi. Vaikka itselle oli lähes tulkoon onnenpotku, että tapahtumaa lykättiin, on silti mukavaa päästä virtuaalisesti ulkoilemaan ja ihmettelemään kuinka kovaa kympin pystyisi nyt vetämään tässä vaiheessa.

Kilometrien kasvaessa lihashuollosta on pakostakin tullut osa rutiineja.

Yksi näiden tapahtumien paljouden hienouksista on ollut, että yhtäkkiä on iso liuta verrattain matalan kynnyksen kannustimia juosta! Sosiaalisessa mediassa tekemisistään kailottaminen myöskin – ainakin omalla kohdallani – toimii jonkinlaisena kontrollitekijänä. Varsinkin 100km:n haaste on kannustanut ulos ovesta. Juoksuhimo tosiaan kasvoi niin paljon, että osittain hieman kyllästyttyäni jurnuttamaan matalan tehon pitkiä lenkkejä otin pienen tauon Polarin juoksuohjelmasta (eli lopetin ja tein uuden alkamaan myöhemmin), jotta pääsisin juoksemaan omien fiiliksien mukaan. Toki tämä omien fiilisten mukaan into piukeana juokseminen on aiheuttanut pohkeiden vahvan jumitustilan, mutta on se sen väärtti. Ja pohkeetkin aukeavat tässä pikkuhiljaa kun joka päivä useamman kerran heiman rullailee ja venyttelee. Ihan ammattilaiset Runner's High:n podcastin jaksossa 16 näin kannustivat tekemään.

Oletko ottanut tai meinaatko ottaa osaan johonkin virtuaalitapahtumaan?

Tervetuloa!

Moikka ja tervetuloa blogiin!

Olen Piia, kahdenkympin puolivälin jo pitkälle ohittanut espoolainen. Elämäni pyörii opiskelun, työn ja kodin ympärillä. Koronan myötä kaikki nämä eivät enää kuitenkaan ole levinneet ympäri pääkaupunkiseutua, vaan elämä keskittyy yhteen lokaatioon.

Siitä se ajatus sitten lähti. Aloin nimittäin juoksemaan.

Toki olen elämäni varrella harrastellut urheilua, juoksemistakin. Parin viime vuoden aikana en kuitenkaan ole jaksanut stressata liikunnasta, enkä jaksa kyllä edelleenkään. Tuppaan vain innostumaan ja nyt innostuksen kohteena on juurikin juokseminen. Vuosi sitten yritin aloittaa juoksu tavoitteena treenata Naisten Kympiksi kuntoon. Elämä vei kuitenkin vielä voiton itsekurista kuukausi startin jälkeen. Nyt olen tämän ensimmäisen kuukauden merkkipaalun ohittanut ja innostus anoastaan kasvaa. Toiveenani on saada tästä loppuelämän mittainen harrastus, joka mahdollistaa liikkumisen elämäntilanteeseen katsomatta.

Tässä innostuttuani aloin tonkimaan netin syövereistä juoksublogeja. Ja totesin että piru, niitähän on ihan liian vähän kaltaiseni ahmijan makuun! Joten päätin pistää korteni kekoon.

Tervetuloa mukaan matkalle, toivottavasti viihdyt! Mitä enemmän juoksuseuraa, sen parempi :)