Miten minusta tuli sähköpyöräilijä

Vaikka tämän blogin pääaihe on juoksu, näyttelee isoa roolia liikunnallisen elämäntapani ylläpidossa myös sähköpyöräily. Oikeastaan palasin lenkkareihin osin myös siitä syystä, että yhtäkkiä sähköpyörän selässä taitetun arkiliikunnan määrä romahti elämän keskityttyä koronan myötä yhteen sijaintiin.

Sähköpyöräilytarinani alkaa jo oikeastaan vuodesta 2016. Tuolloin siirryin opiskelemaan 250 km päästä kotoa kuuden kilometrin päähän. Olin jo kesän pyöräillyt matkani tuolloiseen työpaikkaani reilun 10 km päähän Nishikillä, joka on yhtä vanha kuin allekirjoittanut ja jonka tarakalla on tullut matkattua lapsena. Halusin jatkaa pyöräilyä, mutta vaihtaa pyörän sellaiseen, jonka varastetuksi tuleminen ei harmittaisi.

XXL:n syysalennuksista hain mukaani häthätää 200 e maksaneen halpapyörän, joka sopi erinomaisesti tähän tarkoitukseen. Matkani aloin taittamaan ihan tavallisissa arkivaatteissa, myös töihin saakka polkiessa. Talven aikana kuljin tuolloin vielä pitkälti autolla, sillä talvipyöräily ei tuntunut kurantilta vaihtoehdolta.

Pyöräilykilometrejä kertyi kiitettävästi, mutten koskaan kokenut jääväni vauhdeissa jälkeen PK-seudun pyöräbaanoilla painaessa, joten en kokenut tarpeelliseksi päivittää pyörää. Kuitenkin matkojen kasvaessa kun yhtäkkiä syksyllä 2017 piti käydä toisella yliopiston kampuksella, vaihdoin polkimet klossillisiin ja hommasin jostain syksyn poistomyynneistä tarralliset pyöräilykengät. Ja taas päästiin lujaa, eikä ilmassa ollut merkkejä, että olisin "kasvanut ulos" 200 euron halpapyörästäni. 

Noihin aikoihin avomieheni kuitenkin alkoi innostumaan sähköpyöristä ja keväällä 2018 rakensi oman cyclocrossinsa runkoon ensimmäisen kokeeksi. Pyörän valmistuttua alkoi puolen vuoden suostuttelu, että minunkin pitäisi kokeilla. Missään vaiheessa järkeväksi ei kuitenkaan tuossa vaiheessa nähty ostaa kaupan valmispyörää, sillä itse rakentamalla sai tuolloin sillä halvan sähköpyörän n. 1000 euron investoinnilla itse tekemällä ainakin tuplasti kalliimman pyörän speksit. Eli napamoottorin sijaan keskimoottorin, peruspyörää suuremman akun ja etujousitetun pyörän.

Sähköpyörä talvikaudella nastarenkaat alla.

Aika pitkään jaksoin himmailla tätä hanketta. Tässä välissä avomies rakensi itselleen jo fatbikesta sähköpyörän. Ensimmäinen merkki oman selkärankani katkeamisesta nähtiin kuitenkin jälleen XXL:n syysaleissa, jollon heidän (edelleen vuosittainen) tarjouksensa Meridan Crossway Strikerista sai taipumaan uuden pyörän ostoon. Vanhan pyörän komponentit kun eivät olisi välttämättä kestäneet sähköpyörän kuormitusta. Tällä kertaa pyörään investoitiin jo huikeat 350 euroa. 

Otin pyörän heti ajoon, vaikka sähköpyörän rakennuskomponentteja ei oltu vielä tilattu. Sähköpyöräprojekti olisi voinut melkein jo tyssätä tähän, sillä uuden Meridani selkään hypätessä ymmärsin kuinka pyörällä ja pyörällä on halpa-kategoriassakin eroja. Leikkasin työ- ja koulumatka-ajoistani parhaimmillaan jopa minuutteja pois kun uusi pyörä rullasi paremmin, vaikken vaihtanut edes klossipolkimia.

Marraskuussa 2018 allani oli kuitenkin sähköistetty Merida. Tästä alkoivat yhteiset pitkät pyöräretket ja pyöräilykausi oli jatkumassa läpi talven. Pieni katko tuli heti ensimmäisenä talvena kun yksi akun kennoista purkautui, eikä akku näin ottanut sellaisenaan latausta vastaan, mutta saimme takuuna uuden. Pyörän selkään ehdittiin palaamaan vielä nastarengaskaudella ja paluu oli kuin onnen päivä. Nyt katkotonta pyöräilykautta on jatkunut jo yli vuoden.

Onko sähköpyöräily kallista ja paljon sähköpyöräilen?

Kuljen sähköpyörällä oikeastaan kaiken arkiajoni kodin, yliopiston ja työpaikan välillä. Ajoa kertyy 15-30km päivässä. Vasta katsoin Polar Flow:sta, että vuodelle 2020 kilometrejä on koronasta huolimatta kertynyt jo noin 1000. Meillä on kyllä myös auto, sillä pitkän matkan ajoa kertyy autolla 15-30tkm vuodessa vaikka auto seisookin maanantaista perjantaihin parkkipaikalla.

Ympärivuotinen pyöräily ei itse pyörän lisäksi ole vaatinut varsinaisia kalliita investointeja. Omaan "hieman" ylispeksatun pyöräni rakentamiseen kului rungon lisäksi n. 1000 euroa. Moottori tuli avomiehen cyclocrossista, mutta senkin arvo on laskettu tuohon arvioon mukaan. Tällä erää ei ole vielä ajankohtaista päivittää pyörää, sillä nykyinen ei ole vielä tiensä päässä ja teknologia kehittyy kovaa vauhtia, joten vain paremman teknologian takia ei kannata vielä päivittää. (Eikä se olisi muutenkaan kestävä valinta.) Lisäksi ajattelin säästää hieman lisää rahaa, sillä avomies varmaan rakentaa seuraavankin, mutta harkintaan on otettu täysjousitetun pyörän rakentaminen.

Ajoin pitkään vuosia vanhoilla ulkoiluvaatteilla ja Everestin vanhalla pyöräilyreppumallilla. Niiden sietokyky tuli kuitenkin vastaan eräänä kaatosateisena päivänä viime syksynä kun yliopistolle saapuessa housut olivat päästäneet kosteutta läpi ja työpuhelin lähti vaihtoon repun pinnoitteen annettua periksi. Tuon jälkeen investoin pitkällisen googlaamisen jälkeen Ortliebin Commuter Daypack Cityyn (n.100-120e) sekä uusiin Everestin sade/kuori/välikausihousuihin (n.60e), joiden vedenpitävyys on 10 000 mm. Todella märän kelin takkina toimii edelleen Lindexin 50e vaaleanpunainen perinteinen (hengittämätön) sadetakki ja jalkineina Tretornin halvat nilkkakumpparit. Kylmän kauden ajoon on Craftin pyöräilyrukkaset ja tarpeen mukaan uusittu kenkiä. 

Olen siis asennoitunut hommaan siten, että mikään keli ei ole este pyörällä liikkumiselle, eikä se ole ollutkaan. Tämä viimeisin talvi on toki ollut helppo kun tiet ovat olleet paljaana lähes katkotta. Kylmän ja märän kelin yhdistelmät on ratkottu siten, että jaloissa on riittävästi sukkia ja sadetakin alla kevytuntsikka. Hyvin on pärjätty.

Miten elämä on muuttunut sähköpyöräilyn myötä?

Isoin muutos on, etten ole julkisten kulkuneuvojen aikataulujen tai autoteiden ruuhkasyklien orja. Sähköpyörällä matkan taittaminen PK-seudulla vie saman ajan kuin julkisilla, ellei vähemmän. Auton lyöminen toki riippuu vuorokaudenajasta, mutta vapauttavinta on vauhtiin vaikuttavien ruuhkien puuttuminen. Toki pyöräreiteilläkin on omat ruuhkansa, enkä niistäkään pidä ja pyrin liikkumaan näidenkin aikojen ulkopuolella. Raivostuttavinta on toiset pyöräilijät, jotka eivät osaa pyöräilijöiden liikennesääntöjä tai muutoin kokevat olevansa niiden yläpuolella niitä noudattaakseen. 

Sähköpyöräily auttaa myös taistelemaan kaamosväsymystä vastaan. Vaikken saa päivittäisistä matkoistani välttämättä joka päivä 100 % aktiivisuustavoitteestani kasaan, niin saa siinä aina kuitenkin sellaisen vähintään vartin happihyppelyn aamuin illoin. Töihin tai luennolle saapuu huomattavasti vähemmän pää kohmeessa aamuisin, vaikka totta kai joskus väsyttää ylitsepääsemättömän paljon. Aamuisin unipöhnä jää kuitenkin kotiin ja iltapäivälläkin on helpompi irrottautua työasioista.

Silloin tällöin saattaa laiskottaa tai pääsen avomiehen kanssa samaa matkaa liikenteeseen hybridikäyttäjänä.

Sähköpyöräily on vieläpä juuri sellaista treeniä kuin itse haluat – minulle paljolti PK-harjoittelua. Sähköpyöräilyn ilohan on siinä, että oman liikunnan rasittavuutta pystyy säätelemään pitkälti itse. Joskus vedän kiireessä koko ajan yli avustuksen ylärajan (25 km/h) vauhtikehtävyysharjoitteeksi muuttuvia matkoja, mutta enimmäkseen kuitenkin matalilla tehoilla. Tällöin harjoittelu on sitä kultaisen tärkeää peruskestävyysharjoittelua, joka monella kuntoilijalla uhkaa muutoin jäädä liian vähälle. Yksi hassuimmista muutoksista sähköpyöräilyä aloittaessa olikin että Polar Flow:n seuraama kardiokuorman sietokyky lähti nousuun. Saan myös hyvin vähän passiivisuusleimoja kelloltani tätä nykyä. 

Omalla kohdalla sähköpyöräily onkin taannut, että perusterveyden kannalta tärkeää perusliikuntaa tulee tarpeeksi. Oikein laiskoina päivinä pyörää tulee ajeltua vähän kuin autoa, mahdollisimman paljon avustusta hyödyntäen. Toisaalta, vaikka ajelisi kovalla avustuksella, mutta päivälle on tiedossa paljon ajoa, saa tällaisesta pyöräilypäivästä hyvän palauttelevan harjoituksen.

Ehdottomasti voin siis suositella sähköpyörää jokapäiväisenä liikkumismuotona. Itselleni sähköpyörä ei ole "pelkkä" pyörä – se on luotettava ja helppohoitoinen kakkosauto. Tai no, omalla kohdalla oikeastaan "ykkösauto". 

Sähköpyöräiletkö tai oletko harkinnut sähköpyörän hankintaa? Haluaisitko tietää jotain lisää sähköpyöräilystä?

Wings for Life World Run 2020 -hyväntekeväisyysjuoksu ja onnistumisen elämykset

Eilen, sunnuntaina 3.5.2020 järjestettiin Wings for Life –hyväntekeväisyysjuoksu. Wings for Life –säätiö tukee selkäydinvammojen tutkimusta ja juoksutapahtumalla kerätyt 2,8 miljoonaa euroa menevätkin tähän tarkoitukseen. Osallistumismaksu oli 20 euroa ja itse löin siihen tällä kertaa 5 euroa vielä päälle. 

Tapahtumaa sponsoroi Red Bull, joten monilla Red Bullin sponsoroimilla urheilijoilla on tapahtumassa omat joukkueensa. Tapahtuma tuli tietooni Iivo Niskasen Instagram-tilin kautta, joten päätin myös liittyä hänen joukkueeseensa ja osallistumismaksuni laskettiin hänen joukkueensa pottiin. Ensi vuonna taidan tosin valita Robson Lindbergin tiimin, sillä huomasin vasta tapahtuman jälkeen että hänelläkin oli joukkue ja tuen hänen asiaansa kontaktilajien päävammojen tietoisuuden lisäämisestä noin muutenkin. 

Osallistumistani tapahtumaan motivoi kuitenkin useampikin seikka. Ensinnäkin koronan myötä rahaa on kulunut paljon vähemmän, joten ajattelin käyttää säästynyttä rahaa hyvään tarkoitukseen. Lisäksi tapahtuma on hyvä motivaattori lenkille lähtöön. Tärkeimpänä motivaattorina kuitenkin pidin keräyksen kohdetta. Koen liikkumisen tärkeäksi ja olen harrastanut lajeja, joissa voi loukkaantua hyvinkin vakavasti, enkä pidä juoksemaan pystymistä omallakaan kohdallani täysin itsestäänselvyytenä. Lisäksi liikenneturvallisuus on itselleni tärkeä asia, sillä kolarista seurauksena voi olla peräti halvaantuminen ja tiedän ihmisiä joille näin on käynyt. Selkäydinvammojen tutkimus ja kuntoutus on siis asia, jota mielelläni tuen.

Wings for Life 2020 App Run -konsepti

Tapahtuman konsepti on siis hyvin yksinkertainen. Tänä vuonna jokainen juoksi itsenäisesti ja matkaa seurasi koko ajan käynnissä ollut sovellus GPS-signaalin avulla. Puoli tuntia liikkeellelähdön jälkeen perään lähti virtuaalinen "catcher car". Jokainen sai juosta niin pitkään, kunnes "auto" sai juoksijan kiinni. Sovelluksessa pystyi myös kytkemään päälle ääniohjauksen. Ennen lähtöä äänihjauksessa tuli hieman kannustusta ja yleisön suosionosoituksia. Juoksun aikana jokaisella kilometrillä tuli ilmoitus juostusta matkasta ja jokin kannustava huuto perään. Puolen tunnin jälkeen catcher carin "kuljettaja", etäisesti Donald Trumpin imitaatiota muistuttaneen äänen kanssa, ilmoitti lähteneensä liikenteeseen. Kuljettaja ilmoitti milloin oli saanut ensimmäisen matkaajan kiinni, kun vauhti nopeutui ja kun etäisyys alkoi kuroutumaan umpeen. Loppuvaiheessa ilmoituksia tuli kun välimatkaa oli 500m, 300m, 150m ja saattoi tulla ehkä vielä 100m kohdalla. Viimeisen ilmoituksen kohdalla yritin tosissani kuvitella kuinka lähellä auto olisi todellisuudessa. :D Sovelluksesta myös näki koko ajan paljon välimatkaa autolla on vielä kurottavanaan.

Miten juoksu onnistui omalla kohdallani?

Päätin siis lähteä matkaan, vaikka tavoitteet kilometrien osalta eivät olleet erityisen kovat. Tapahtuman sivuilla oli etukäteen laskuri, jolla voi laskea paljon ehtii juoksemaan. Katseltuani lenkkivauhtejani ja peilaten aika rankkaan viikkoon, ajattelin pysyväni menossa mukana ehkä 8 km ja reilun tunnin. Optimistisinkin arvioni oli 1:24 h. En siis ottanut tästä suorituksesta erityisemmin paineita ja lähdin rennoin rantein – myönnän että vähin lämmittelyin – liikenteeseen. Pistin kelloon kyllä race pace -toiminnolla tahdittimen itselleni, mutten nyt kyllä enää muista mihin sen asetin. Yhtäältä jäin tahdista rauhallisen alun takia koko ajan jälkeen, mutta toisaalta juoksin kyllä pidemmälle kuin race paceen asettamani ennusteen mukaan olisi pitänyt ehtiä.

Wings for Life 2020 App Runin lähtöviiva

Onhan se kivaa kun saa kirjoittaa itselleen starttiviivalle terveiset ;)

Kuten tässä on tullut moneen kertaan todettua, tämä koneeni on mallia diesel, eli lähtee hitaasti käyntiin mutta potkua tarvittaessa löytyy. Niin oli tälläkin kertaa. Pari ensimmäistä kilometriä meni rauhassa, jonka jälkeen aloin hieman kiristää. En valinnut juoksumaastoa mitenkään vauhtia optimoiden, joten 3,2km jälkeen edessä oli pitkä nousu. Noin 4,5km jälkeen catcher car lähti perään. Ilmeisesti tässä oli buustia vauhtiin, sillä neljännen kilometrin jälkeen kilometrivauhdit kiihtyivät ja pysyivät pääosin 5:50 ja 6:10 minuutin välimaaston tuntumassa. 

Tässä mennään sitä isoa mäkeä ensimmäistä kertaa yli alamäen puolella.
(Pahoittelen kuvanlaatua, mutta aitous kunniaan.)

Koska olin suhteellisen pessimistinen ehtimiseni suhteen, lenkki oli enimmäkseen mallia ees-taas. Näin ollen 7. ja 8. kilometrin välissä se aiempi korkea nousu tultiin vielä toisinpäin takaisin. Tosin niin vain tuo 8. kilometri on ollut 3. nopein. Tiedä sitten pitäisikö tässä itkeä vai nauraa. Ylämäkijuoksu tuntuu tosin aiemmankin datan perusteella olevan "mun juttu", mutta se on jo toinen tarina.

Meno tuntui lennokkaalta oikeastaan 9. kilometrin loppuun asti. Tämän jälkeen oli enää 1,5 km kotipihaan ja pysähdyin ihan hetkeksi paitsi ottamaan juoksukavareistani (alla) kuvan, niin myös tarkistamaan paljon autolla ja minulla oli vielä välimatkaa. Tässä vaiheessa olin jo ylittänyt oman tavoitteeni ja etäisesti aloin tuskastumaan siihen että matkaa olikin vielä jäljellä. Piti nimittäin miettiä mihin sitä koukkaisi ettei matka lopu kesken? Ei tosin kilometrin lisäkoukku riittänyt, sillä 200m päässä pihasta käännyin vielä takaisin uudelle silmukalle. 

Tässä vaiheessa juoksua oli 1:18 h takana ja alkoi henkisestikin jurnuttamaan kääntyä vielä pois päin "maalista", mikä näkyi myös spliteissä. Koska en ollut ollenkaan uskonut juoksevani näin pitkään, alkoi nestehukka tietysti myös painamaan. Pohkeet olivat olleet aiemmin viikolla kovilla ja olivat nyt kestäneet hyvin, mutta ajassa 1:23 h kellossa selkeästi tuntui, että kramppaaminen olisi ollut jossain kohtaa edessä. Auto ei kuitenkaan enää tässä vaiheessa ollut kaukana, joten ei se muu auttanut kuin jatkaa vielä hetki. Loppuspurtti piti vetää vielä kotipihan läpi ja juuri ennen kuin saavuin naapurin pihaan muutaman sadan metrin päähän, ilmoitti catcher carin kuski saaneensa minut kiinni 14.63 km ja n. 1:31h kohdalla. 

Ihan oikeasti teki melkein mieli itkeä koska fiilis oli niin uskomaton. Olin taas ylittänyt omat odotukseni täysin ja vielä hyvän tarkoituksen tähden!

Onnekseni ja epäonnekseni en lopettanut ihan kotipihaan. Pohkeet huusivat tämän vuosiin pisimmän lenkkini jälkeen. Myös säännöllisesti temppuileva SI-niveleni ilmoitti menneensä lukkoon kipuna alaselässä. Pingviinin elkein kävelin takaisin kohti kotipihaa ja sain edes muutaman sadan metrin verran jäähdyttelyä. Kotipihalla sain aikaan hyvin epämääräisen poseerauksen, jossa hädin tuskin pysyn pystyssä kaikkine kipuilevine raajoineni. Mutta älysin sentään vihdoin riisua takin. Mietin nimittäin jo lähtiessä pelkällä pitkähihaisella liikkeelle lähtöä, mutta taskut tuntuivat nyt luonnollisimmalta vaihtoehdolta juoksuvyön ollessa kotona, sillä ilman puhelinta tälle lenkille ei voinut lähteä.

Loppuyhteenvetona ei voi muuta kuin todeta, että ihan mieletön tapahtuma vaikka yksikään ihminen ei fyysisesti ollut rinnallani tähän osallistumassa! Jopa ne nauhoitetut virtuaalikannustukset tsemppasivat eteenpäin, eikä sitä Donald Trumpin imitaatiota muistuttanutta kaveria halunnut päästä liian aikaisin ottamaan kiinni! 

Ensi vuonna uudestaan ja entistä pidemmälle! Tuletko mukaan?

Huhtikuun kuukausiraportti: kardiokuorman sietokyvyn ennätys häröilemällä

Tervetuloa ensimmäisen kuukausiraportin pariin! Näin liian paljon opiskelleena olen tietysti sitä mieltä, että analyysi tarvitsee tuekseen dataa, joten olen raapinut Polar Flowsta erilaisia Vantage M:n keräämän datan perusteella saatavilla olevia kuukausiraportteja ja niiden valossa pureskelen hieman omaa tekemistä.

Mitä tein?

Alla on Polar Flow:n antama yleiskuva koko kuukauden tekemisistä. Kaavion näyttämät tiedot voin valikoida itse ja koin että nämä antavat parhaan yleiskuvan määristä ja kuormista, kertoen samalla hieman mikä laji on kyseessä. Mikäli keskinopeus on korkea, on päivään sisältynyt sähköpyöräilyä, mikäli ollaan nollan tuntumassa, on kyseessä ollut voimaharjoitus, BodyJam tai muu paikallaan tehtävä harjoite.

Kuvassa: pylväät (aika), yhteinäinen viiva (maksimisyke),
punainen katkoviiva (keskisyke), violetti katkoviiva (nopeus km/h)

Lajit & määrät:

Juoksulajit: 13:35 h, 100 km (voit lukea #april100kmchallenge:sta täältä)

Sähköpyöräily: 14:42 h*, 243,5 km

Lihaskunto: 01:38 h

Muut lajit: venyttely / muut FitSparkin liikkuvuusharjoitteet, toiminnallinen harjoittelu (=juoksutekniikka) & BodyJam

*Sähköpyöräreissuilla en aina välttämättä pysäytä kelloa, esimerkiksi jos käydään kaupassa, siksi aika on enemmän suuntaa antava määre. Kilometrit toki ovat aina kuljettuja.

Arvioitu vaikutus (aerobiseen) kuntoon

Polar Flow seuraa myös harjoittelun vaikutusta kehon kykyyn sietää sydän- ja verenkiertoelimistön kuormitusta. Indeksinä toimii kardiokuorma, jonka määrittäminen on osa Training Load Pro –toimintoa. (Lisää sen taustoista voi lukea täältä.) Olen kuvassa aktivoinut pisteen, jossa kardiokuroman sietokyky on korkeimmillaan.

Aloitin Polarin juoksuohjelman muistaakseni joskus maaliskuun loppupuolella. Sitä tehdessä olin ennakkoparametrejä syöttäessä ehkä arvioinut viikottaisen liikunnan määräni hieman alhaiseksi, sillä liikuin paljon aliharjoittelun tai ylläpitävän puolella. Sinälläänhän kuormituksen määrän pitääkin vaihdella, koska palautumiselle tulee jättää aikaa ja toisaalta kehoa tulee rasittaa ajoittain kovaa, jotta superkompensaation hyödyt saadaan.

Kuten alemman kaavion vaaleansinistä viivaa ja ylemmän kaavion kuorman statusta vertailemalla voi hieman aavistella, tässä kävi niin, että kunto alkoi laskemaan tarpeeksi huonoksi, jolloin liikuntakin alkoi muodostumaan kuormittavaksi. Tuossa vaiheessa oltiin juoksuohjelman kolmannella viikolla muistaakseni ja neljäs oli kevennetty viikko, jolloin kuormitus on jälleen laskenut. Kevennetty viikko on kuitenkin tehnyt tehtävänsä, sillä sietokyky on kasvanut jokseenkin tasaisesti.

Kovin kehitys sietokyvyssä on tapahtunut nyt loppukuusta, kun aloin sooloilemaan tekemisieni kanssa. Missään nimessähän tekeminen ei ollut kehon kuormittamisen näkökulmasta järkevää ja tiesin etten voi montaa päivää näin jatkaa peräjälkeen. Rasituskäyrän kulmakerroin on varsin kova.  Ainoa syy siihen että pohkeeni ylipäätään selvisivät tästä kaikesta on useita kertoja päivässä toteutetut lyhyet venyttelyt sekä rullailut pallon ja rullan kanssa. Kaikesta huolimatta olen saavuttanut kaikkien aikojen huippuni sietokyvyssä - 73! (Aiempi huippu oli 60.) Vaikka kuormitus on ollut ylikuormittavan puolella jo useamman päivän, on sietokyky silti jatkanut vielä kasvuaan. Myöskin tuo kahden harmaamman pilarin projisointi siitä, miten kuormitus laskee seuraavan kahden päivän aikana antaa osviittaa siitä, että ihan överiksi ei ole vedetty ja palautumaan todennäköisesti tullaan tästä suhteellisen nopeasti. Nyt täytyy vain nukkua ja ottaa iisimpi jakso.

Täydellisemmän kuvan näistä luvuista toki saisi, mikäli palautumista pystyisi mittaamaan jotenkin, mutta Recovery Pro on ominaisuus, joka löytyy Vantage V:stä, muttei Vantage M:stä...

Kohokohdat saavutettiin juoksulenkeillä

Parhaita fiiliksiä on saavutettu loppukuun puolella kun annoin itselleni mahdollisuuden juosta omien fiilisten mukaan. Pisin lenkki naismuistiin vedettiin viime perjantaina, kartuttaen pankkia yli 11 kilometriä. Nopein kilsa oli jälleen viimeinen juostu kilometri. Olin yllättynyt kuinka hyvin sitä jaksoikin painaa loppuun asti kun matkalla vain malttoi kuunnella itseään.

Uskomattomin fiilis puolestaan oli kun saavuin tuolta viimeisimmältä epävirallisen 5 km ennätyksen tuottaneelta lenkiltäni (ei toisteta itseä, joten jos jäi lukematta: klik).

Tosin en voi kieltää etteikö Polarin ohjelmankin tahdittamilla lenkeillä olisi myös ollut hyvä fiilis. Kyllä sitä hymyssä suin on saanut monelta lenkiltä kotiin tulla. Peruskunnon kartuttaminen on kuitenkin erittäin kriittistä onnistuneen pohjan rakentamiseksi muulle juoksuharjoittelulle.

Pettymyksiä kun suoritus ei vastaa odotuksia

Yritys kellottaa virtuaalikisan maili oli ehkä se isoin pettymys. Vedin tosiaan yhden vajaan mailin, joka kokonaisena olisi saattanut jäädä alle 7 minuuttiin, mutta oikea oli yli 7:30 min. Mutta vähän myös harmitti että juoksuohjelma laittoi PK-kauden kunniaksi jurnuttamaan tosi matalilla sykkeillä. Vaikka viikkoon onkin yksi intervalli, olisin itse kaivannut vain enemmän näitä keskitehoisia lenkkejä, joita olen nyt loppukuusta juossut, motivoimaan.

Fiilis oli jokseenkin maansa myynyt mailin kellotuksen yrityksen jälkeen.

On myös ollut jotenkin vaikeaa myöntää itselle että kunto nyt yksinkertaisesti on vähän rapa. Lukuun ottamatta vuoden takaista Naisten Kympille alkanutta harjoittelua (joka loppui kyllä varsin lyhyeen), olen juossut todella aktiivisesti lenkkiä viimeksi varmaan vuonna 2013. Kovin juoksukunto on tainnut olla 2012 kun olin muuttanut opiskelemaan ja samalla jättänyt jumppaohjaajan hommat. Hapenottokyky oli silti vielä aikamoinen kaiken sen treenatessa puhumisen jäljiltä. En osaa enää edes kuvitella millaisiin suorituksiin silloin on kyennyt. #oispadataa (Tai no, on Movescountissa, mutta koska olin niin "ahkera" synkkaaja, enkä jaksanut päivitellä lajiprofiileja, niin on paha mennä sanomaan mikä on juoksulenkki.)

Mitä olen oppinut itsestäni?

Vaikka takaa löytyy vuosien enemmän ja vähemmän aktiivista urheilutaustaa, olen silti jälleen oppinut itsestäni uusia asioita tämän systemaattisen harjoittelun uudelleen aloittamisen yhteydessä.

Omituisin ilmiö on ollut niinkin tavallinen asia kuin nälkä. Olen siis valitellut toistamiseen Instagramissa, että unohdan syödä lounasta. Tämä johtunee siitä, että energiankulutukseni on laskenut ja lounaan syöminen on omalla kohdallani vahvasti työpaikkaan sitoutunut rutiini. Jenkkifutisaikoihin peliviikonloppuja edeltäneiden perjantaipäivien lounaiden perinteisiin työkavereiden kanssa kuului että he odottavat kun ahdan massiivista annosta mahaani, sillä viikonlopuksi piti aina tankata glykogeenivarastoja täyteen (pelipäivinä harvoin oli nälkä). Varsinkin nyt "koronteenin" aikana olen puolestaan tuskaillut edes pienen lautasellisen alas saamisen kanssa.

Kunnes koitti tämän viikon alku. Katsoin että energian päivittäinen keskikulutukseni on jälleen ollut sitä tasoa, mitä se on viikkoina, joina pyöräilen useampana päivänä 30km (n. 1,5h liikuntaa päivässä). Tajusinkin siis joku päivä että vatsaani suorastaan kipristeli koska nälkä oli niin kova. Jonain aamuna heräsin siihen, että näin viimeisimmässä unessani unta, jossa söin karkkia koska nälkä oli niin kova. Nähtävästi tällainen kovempien treenien jakso potkaisi aineenvaihduntaa taas oikein toden teolla käyntiin.

Olen myös yllättynyt saavutetusta pystyvyyden tunteesta. Urheilu-uran aikana tuli monesti vastaan tilanteita, joissa uskalluksen puute on aiheuttanut epäonnistumisen tunteita. Onkin ollut huikea fiilis kun jalka on liikkunut rivakkaan ylämäkeen vaikka pumppu hakkaa, eikä välipalan siirtyminen vatsasta viereiseen ojaankaan kovin kaukana ole ollut.

Toukokuun suunnitelmissa paluu Polarin ohjelmaan

Toukokuu starttailee sunnuntaina Red Bull:n Wings For Life -tapahtuman merkeissä. Sen jälkeen täytyy kyllä antaa pohkeille vihdoin rennompi viikko ennen seuraavan sunnuntain Naisten Kympin alkuperäisenä taphtumapäivänä juostavaa virtuaalikymppiä. 

Aikaa en kyllä osaa edes arpoa. Katsoin tosin viime vuoden Naisten Kympin splittejä ja meikä-mammahan on vetänyt siellä useamman alle 6min kilsan ihan noin kylmilteen. (Siinä oli sellainen kuukauden harjoittelutauko vähintäänkin.) Aikakin olisi varmaan ollut nopeampi jos olisi strategisesti järkevämmin pistänyt vähän pökköä pesään aiemmin kuin kolmannella kilometrillä. Tosin tämä diesel-kone ottaa kyllä aikansa lämmetäkseen, enkä silloin ollut paikalle kaupunkipyöräilyä lukuun ottamatta ottanut erityisemmin lämpöjä.

Lisäksi annan elämäni Polarin hallittavaksi tuon virtuaalikympin jälkeen. Annoin ohjelman nimittäin määritellä myös oheisharjoitteet ja siellähän on joka päivälle tekemistä, vähintään liikkuvuusharjoitteen muodossa. Tällä kertaa nostin myös harjoitusmääriä, jottei edessä ole uudestaan tätä kehittävän vaikutuksen hakemista kunnon heikentämisen kautta. Ihmiskokeen ajattelin siis tehdä ihan noin huvin vuoksi.

Mitä teillä on suunnitelmissa toukokuulle? Kuulisin mielelläni myös tästä raportista, oliko romaani liian pitkä vai jäikö pois jotain mitä haluaisitte kuulla?