Wings for Life World Run 2020 -hyväntekeväisyysjuoksu ja onnistumisen elämykset

Eilen, sunnuntaina 3.5.2020 järjestettiin Wings for Life –hyväntekeväisyysjuoksu. Wings for Life –säätiö tukee selkäydinvammojen tutkimusta ja juoksutapahtumalla kerätyt 2,8 miljoonaa euroa menevätkin tähän tarkoitukseen. Osallistumismaksu oli 20 euroa ja itse löin siihen tällä kertaa 5 euroa vielä päälle. 

Tapahtumaa sponsoroi Red Bull, joten monilla Red Bullin sponsoroimilla urheilijoilla on tapahtumassa omat joukkueensa. Tapahtuma tuli tietooni Iivo Niskasen Instagram-tilin kautta, joten päätin myös liittyä hänen joukkueeseensa ja osallistumismaksuni laskettiin hänen joukkueensa pottiin. Ensi vuonna taidan tosin valita Robson Lindbergin tiimin, sillä huomasin vasta tapahtuman jälkeen että hänelläkin oli joukkue ja tuen hänen asiaansa kontaktilajien päävammojen tietoisuuden lisäämisestä noin muutenkin. 

Osallistumistani tapahtumaan motivoi kuitenkin useampikin seikka. Ensinnäkin koronan myötä rahaa on kulunut paljon vähemmän, joten ajattelin käyttää säästynyttä rahaa hyvään tarkoitukseen. Lisäksi tapahtuma on hyvä motivaattori lenkille lähtöön. Tärkeimpänä motivaattorina kuitenkin pidin keräyksen kohdetta. Koen liikkumisen tärkeäksi ja olen harrastanut lajeja, joissa voi loukkaantua hyvinkin vakavasti, enkä pidä juoksemaan pystymistä omallakaan kohdallani täysin itsestäänselvyytenä. Lisäksi liikenneturvallisuus on itselleni tärkeä asia, sillä kolarista seurauksena voi olla peräti halvaantuminen ja tiedän ihmisiä joille näin on käynyt. Selkäydinvammojen tutkimus ja kuntoutus on siis asia, jota mielelläni tuen.

Wings for Life 2020 App Run -konsepti

Tapahtuman konsepti on siis hyvin yksinkertainen. Tänä vuonna jokainen juoksi itsenäisesti ja matkaa seurasi koko ajan käynnissä ollut sovellus GPS-signaalin avulla. Puoli tuntia liikkeellelähdön jälkeen perään lähti virtuaalinen "catcher car". Jokainen sai juosta niin pitkään, kunnes "auto" sai juoksijan kiinni. Sovelluksessa pystyi myös kytkemään päälle ääniohjauksen. Ennen lähtöä äänihjauksessa tuli hieman kannustusta ja yleisön suosionosoituksia. Juoksun aikana jokaisella kilometrillä tuli ilmoitus juostusta matkasta ja jokin kannustava huuto perään. Puolen tunnin jälkeen catcher carin "kuljettaja", etäisesti Donald Trumpin imitaatiota muistuttaneen äänen kanssa, ilmoitti lähteneensä liikenteeseen. Kuljettaja ilmoitti milloin oli saanut ensimmäisen matkaajan kiinni, kun vauhti nopeutui ja kun etäisyys alkoi kuroutumaan umpeen. Loppuvaiheessa ilmoituksia tuli kun välimatkaa oli 500m, 300m, 150m ja saattoi tulla ehkä vielä 100m kohdalla. Viimeisen ilmoituksen kohdalla yritin tosissani kuvitella kuinka lähellä auto olisi todellisuudessa. :D Sovelluksesta myös näki koko ajan paljon välimatkaa autolla on vielä kurottavanaan.

Miten juoksu onnistui omalla kohdallani?

Päätin siis lähteä matkaan, vaikka tavoitteet kilometrien osalta eivät olleet erityisen kovat. Tapahtuman sivuilla oli etukäteen laskuri, jolla voi laskea paljon ehtii juoksemaan. Katseltuani lenkkivauhtejani ja peilaten aika rankkaan viikkoon, ajattelin pysyväni menossa mukana ehkä 8 km ja reilun tunnin. Optimistisinkin arvioni oli 1:24 h. En siis ottanut tästä suorituksesta erityisemmin paineita ja lähdin rennoin rantein – myönnän että vähin lämmittelyin – liikenteeseen. Pistin kelloon kyllä race pace -toiminnolla tahdittimen itselleni, mutten nyt kyllä enää muista mihin sen asetin. Yhtäältä jäin tahdista rauhallisen alun takia koko ajan jälkeen, mutta toisaalta juoksin kyllä pidemmälle kuin race paceen asettamani ennusteen mukaan olisi pitänyt ehtiä.

Wings for Life 2020 App Runin lähtöviiva

Onhan se kivaa kun saa kirjoittaa itselleen starttiviivalle terveiset ;)

Kuten tässä on tullut moneen kertaan todettua, tämä koneeni on mallia diesel, eli lähtee hitaasti käyntiin mutta potkua tarvittaessa löytyy. Niin oli tälläkin kertaa. Pari ensimmäistä kilometriä meni rauhassa, jonka jälkeen aloin hieman kiristää. En valinnut juoksumaastoa mitenkään vauhtia optimoiden, joten 3,2km jälkeen edessä oli pitkä nousu. Noin 4,5km jälkeen catcher car lähti perään. Ilmeisesti tässä oli buustia vauhtiin, sillä neljännen kilometrin jälkeen kilometrivauhdit kiihtyivät ja pysyivät pääosin 5:50 ja 6:10 minuutin välimaaston tuntumassa. 

Tässä mennään sitä isoa mäkeä ensimmäistä kertaa yli alamäen puolella.
(Pahoittelen kuvanlaatua, mutta aitous kunniaan.)

Koska olin suhteellisen pessimistinen ehtimiseni suhteen, lenkki oli enimmäkseen mallia ees-taas. Näin ollen 7. ja 8. kilometrin välissä se aiempi korkea nousu tultiin vielä toisinpäin takaisin. Tosin niin vain tuo 8. kilometri on ollut 3. nopein. Tiedä sitten pitäisikö tässä itkeä vai nauraa. Ylämäkijuoksu tuntuu tosin aiemmankin datan perusteella olevan "mun juttu", mutta se on jo toinen tarina.

Meno tuntui lennokkaalta oikeastaan 9. kilometrin loppuun asti. Tämän jälkeen oli enää 1,5 km kotipihaan ja pysähdyin ihan hetkeksi paitsi ottamaan juoksukavareistani (alla) kuvan, niin myös tarkistamaan paljon autolla ja minulla oli vielä välimatkaa. Tässä vaiheessa olin jo ylittänyt oman tavoitteeni ja etäisesti aloin tuskastumaan siihen että matkaa olikin vielä jäljellä. Piti nimittäin miettiä mihin sitä koukkaisi ettei matka lopu kesken? Ei tosin kilometrin lisäkoukku riittänyt, sillä 200m päässä pihasta käännyin vielä takaisin uudelle silmukalle. 

Tässä vaiheessa juoksua oli 1:18 h takana ja alkoi henkisestikin jurnuttamaan kääntyä vielä pois päin "maalista", mikä näkyi myös spliteissä. Koska en ollut ollenkaan uskonut juoksevani näin pitkään, alkoi nestehukka tietysti myös painamaan. Pohkeet olivat olleet aiemmin viikolla kovilla ja olivat nyt kestäneet hyvin, mutta ajassa 1:23 h kellossa selkeästi tuntui, että kramppaaminen olisi ollut jossain kohtaa edessä. Auto ei kuitenkaan enää tässä vaiheessa ollut kaukana, joten ei se muu auttanut kuin jatkaa vielä hetki. Loppuspurtti piti vetää vielä kotipihan läpi ja juuri ennen kuin saavuin naapurin pihaan muutaman sadan metrin päähän, ilmoitti catcher carin kuski saaneensa minut kiinni 14.63 km ja n. 1:31h kohdalla. 

Ihan oikeasti teki melkein mieli itkeä koska fiilis oli niin uskomaton. Olin taas ylittänyt omat odotukseni täysin ja vielä hyvän tarkoituksen tähden!

Onnekseni ja epäonnekseni en lopettanut ihan kotipihaan. Pohkeet huusivat tämän vuosiin pisimmän lenkkini jälkeen. Myös säännöllisesti temppuileva SI-niveleni ilmoitti menneensä lukkoon kipuna alaselässä. Pingviinin elkein kävelin takaisin kohti kotipihaa ja sain edes muutaman sadan metrin verran jäähdyttelyä. Kotipihalla sain aikaan hyvin epämääräisen poseerauksen, jossa hädin tuskin pysyn pystyssä kaikkine kipuilevine raajoineni. Mutta älysin sentään vihdoin riisua takin. Mietin nimittäin jo lähtiessä pelkällä pitkähihaisella liikkeelle lähtöä, mutta taskut tuntuivat nyt luonnollisimmalta vaihtoehdolta juoksuvyön ollessa kotona, sillä ilman puhelinta tälle lenkille ei voinut lähteä.

Loppuyhteenvetona ei voi muuta kuin todeta, että ihan mieletön tapahtuma vaikka yksikään ihminen ei fyysisesti ollut rinnallani tähän osallistumassa! Jopa ne nauhoitetut virtuaalikannustukset tsemppasivat eteenpäin, eikä sitä Donald Trumpin imitaatiota muistuttanutta kaveria halunnut päästä liian aikaisin ottamaan kiinni! 

Ensi vuonna uudestaan ja entistä pidemmälle! Tuletko mukaan?