Instagramissa seuraavat saattoivat bongata, että eilen se sitten täyttyi - 100 km huhtikuulle. JES! Tarina siitä, miten sinne sataan kilometriin päästiin ei ole kuitenkaan ollut mikään optimaalinen ruusutarina Strömsöstä.
Kaikki alkoi siitä kun viime vuonna bongasin virolaisen kaverini postailevan someen huhtikuussa karttuneita kilometrejään. Juttelimme kesällä aiheesta ja haaste kuulosti kivan rennolta. Kun hän 1.4. jälleen postaili ensimmäisen kuuden kilometrin tulleen lyödyksi tauluun, päätin itse lähteä hommaan mukaan.
Itse haastehan on Nike:n treenisovelluksissa, mutta Instassa haastetta on vetänyt virolaisille Keiu Pirnpuu (@keiup), joka myös ohjailee Niken treenejä, sekä kuntosaliketjulla MyFitness, jonka jäsen olen itsekin sattumoisin ollut. Keiu siis haastoi porukkaa postailemaan someen omat lenkkinsä ja matkan varrella osallistujien kesken on arvottu herkkujakin. Kaikkinensa juoksijoita oli muistaakseni ihan satoja (300+).
Oma matkani kohti satasta alkoi varsin verkkaisesti. Kuten aiemmin olen maininnut, seurasin Polarin juoksuohjelmaa. Alkuvaiheessa ohjelmassa on menossa PK-kausi, joten sykerajat ovat todella matalalla, enkä oikein ehtinyt missään vaiheessa kartuttaa kunnon pitkiä lenkkejä. "Pitkikseni" ehtivät yleensä mataline sykerajoineen noin 7 kilometrin mittaan. Vaikka ensimmäisen viikon jälkeen olin ihan aikataulussa 25 km saldon kanssa, 1,5 viikkoa ennen loppua paniikki alkoi suorastaan iskemään kun taulussa oli vasta karkeasti puolet kilometreistä. Syyksi on aika helppoa todeta laiskottelu intervallitreeneihin lähdössä, tuli myös pari tuollaista parin päivän rakoakin juoksemisessa.
 |
| Jokainen pylväs kuvaa juoksuharjoituksen pituutta, punainen katkoviiva sykettä ja violetti katkoviiva vauhtia (min/km). |
Keskeytin Polarin ohjelman ja päätin juosta ihan omien fiilisten mukaan. Se homma lähti viimeistään viime perjantaina (24.4.) ihan lapasesta. Lähdin huvikseen hölköttelemään ja tulin kotiin 1:30 tuntia ja yli 11 km myöhemmin. Lenkin nopein kilometri oli viimeinen juostu kilometri. Sunnuntaina asetin tavoitteeksi 1:10 tuntia hölkkäilyä ja taas vauhti vain kiihtyi loppua kohden, jonka takia jouduin vetämään yhden pellon suoran kerran ylimääräistä edestakaisin, sillä olisi loppunut matka kesken ennen ajan loppumista.
Tämän jälkeen olisi ollut oiva paikka ottaa hieman lepoa, mutta pitihän sitä ukon seuraksi lähteä lenkille, jonka piti olla kevyt 4 km. Toisin kävi – käytiin kyllä reilusti yli aerobisen kynnyksen. Seuraavan päivän 10 km olikin sitten aikamoista rämpimistä. Jo lähtiessä pohkeisiin sattui ja energiat oli ihan nollassa, vaikka olin syönyt päivän aikana oikeastaan tavallista enemmän. Kotiinpaluun fiilikset näkee kuvasta alla.
 |
| Tässä vaiheessa alkoi olemaan selvää että vähän liian paljon kilometrejä vähän liian lyhyellä aikavälillä oli alla. |
Viimeisen päivän lenkille lähdin kelloon asetettuna tavoitteena vain tasan ne kilometrit, jotka tarvittiin 100km täyttymiseen. Tosin unohdin laittaa kellon päälle ja kilometrien kellotus alkoi vasta melkein 1km lämmittelyn jälkeen. Alun hölkkäsin oikein keposesti ja hitaasti avomiehen lämmittelyn loppuun asti hänen rinnallaan. Hän lähti sitten pinkomaan intervalliaan ja jäin jälkeen hölköttelemään eri reittiä. Kevytuntsikan ja piponkin olin laittanut päähän että tarkenisi ottaa kylmässä ilmassa iisisti. Tätä hölköttelyä kesti noin 300 metriä.
Jotenkin siinä kävi niin että jalka alkoi ottamaan pidempää askelta ja vaikka matka oli hieman mäkinen (yhteensä 50 m enimmäkseen pitkää loivaa nousua, mutta myös laskua), niin jollain ihmeen kymmenennellä vaihteella painelin ensimmäisen hitaan kilometrin jälkeen alle 5:50 min splittejä kilometrille. Kotiin palatessa pysäyttelin kellon 5,4km matkalle reiluun 32 minuuttiin.
Tässä kävi kaiken lisäksi niin, että kuten yllä kuvasta näkyy, niin tuli sitten kelloteltua epävirallista henkilökohtaista treeniennätystä viidelle kilometrille. Viimeisen jyrkän mäen päällä teki kyllä mieli jo hieman oksentaa. Loppussa fiilis oli silti aika huikea. Parasta oli se, että kun saa itse nimetä omat treenitavoitteensa, niin treenin voi nimetä motivoivasti. Tämän vikan treenin nimi olikin "100km <3".
Mitä jäi käteen?
Paitsi 5 km uusi treeniennätys, käteen tästä jäi paljon muutakin. Päälimmäisenä tavoite oli hyvä kannustin laittaa lenkkarit jalkaan yhä uudestaan. Samalla tuli kuitenkin sisäistettyä kuinka yhtäältä vähän 100 km on, mikäli sen tasaisesti kerryttää ja toisaalta kuinka paljon se on jos homman jättää viime tinkaan ja kunto on yhtä rapainen kuin allekirjoittaneella... Jos olisi pari kolmen kilometrin lenkkiä tehnyt kuun alkupuoliskolla enemmän, olisi loppu ollut paljon helpompi.
Tavan ylläpitäminen ja säännöllinen yhä uudelleen ulos ovesta astuminen on kuitenkin varsinkin näin alkuvaiheessa tärkeää, kun vasta muodostetaan tapaa. Vaatii paljon toistoja, ennen kuin lenkille lähtö alkaa olemaan niin peruskauraa, ettei sitä tarvitse liiemmin ajatella. Kuitenkin, ajatellen suurempaa kokonaisuutta, jossa tavoitteenani on tehdä juoksusta itselleni loppuelämän harrastus, tämä oli erinomainen startti. :)
Ensi vuonna uudestaan! Lähtisitkö mukaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit moderoidaan :)